torstai 30. kesäkuuta 2011

Iltarastien tulosraportti ja tulosten takaa

Kamppailu iltarastien A-radan voitosta oli kuuma, myös kelin puolesta. Vuopiot olivat hämänneet viemällä rastit neitseelliseen Haikajaan Siikatievojen sijaan. Tällä oli mitä ilmeisemmin pyritty häiritsemään kovimpien mielikuvaharjoittelijoiden keskittymistä itse koitoksessa.

Ennakkosuosikeista Tinke jättäytyi viime hetkellä pois polvikipuunsa vedoten. Pitkään luultiin Pantsarienkin jättäytyneen taistosta sivuun, mutta he saapuivat paikalle juuri ennen lähdön sulkeutumista - ilmeisesti urien toivossa.

Alussa kärki on tasainen, Antti kellottaa kovimman alun tietä lähes loppuun asti hyödyntäen, Jyri jää suoremmalla valinnallaan sekunnin ja OMa rastinoton epävarmuudellaan kaksi.

Kakkosrastikaan ei peliä ratkaise, OMa ottaa levykompassimiehenä rastin tikkusuoraan ja samalla loppuun asti kestäneen johdon Jyriä kolme sekuntia edellä Tankan ja Antin rullatessa heti perässä.

Kolmosväli tarjoaa reitinvalintaa ja GPS-seurattavista kaikki ottavatkin eri kaarrokset. Nopeimmalta vaikuttaa OMan vasemmalta ajopolkua hyödyntävä luukutus.

Nelosvälin alku sujuu tasaissa merkeissä. Suon ylityksessä alkaa kuitenkin tapahtua: Jyrin suunta kääntyy ja Antti epäröi ojanylityksissä. OMa karkaakin lyhyellä pätkällä jo ratkaisevan tuntuiselle karkumatkalle takaa-ajajiin nähden. Tanka nousee hyvällä rytinäjuoksullaan kakkospaikalle pitääkseen sen radan loppuun asti.

Seuraavilla lyhyillä väleillä ei ihmeitä tapahdu. Jere väläyttää potentiaaliaan kutosvälin kolmanneksi nopeimmalla ajalla, mutta muuten voimasuhteet säilyvät ennallaan.

Hieman pidemmällä siirtymällä seiskarastille aikaeroja sitten taas syntyy. OMa hyödyntää nelosvälillä kompassiin jääneen suunnan ja luukuttaa välin pohja-ajan parillakymmenellä sekunnilla ennen Tankaa Jyrin säestäessä viitisen sekuntia Tankaa verkkaisempana. Taistelu kolmannesta sijasta kääntyy kuitenkin Jyrin eduksi Antin ajautuessa rastivälin loppupuolella kohti väärää suota ja sitä kautta yli puolen minuutin virhettä.

Seuraava väli hienon avosuon laidassa on helppo ja nopea luukutuspätkä eikä mainittavia eroja syntynyt, mutta tarjosi radan hienointa maastoa, joten karttapala siitäkin.

Radan pisimmällä välillä kolmospaikan kohtalo sitten sinetöityy. Vaikka Jyri tekee virheen rastinotossa, pummaa hän tunnetusti nopeasti. Antti ajautuu taas pahoin oikealle ja kokoilee itsensä rastille rajulla aikatappiolla. Myös Tanka on häröillyt välillä minuutin verran, joten OMan haastamisen sijaan kamppailu on kääntynyt noin puolen minuutin päässä kyttäävän Jyrin aisoissa pitämiseen.

Taas seuraa joukko lyhyitä välejä selkeällä kangaspätkällä eikä eroja liiemmin synny. Tanka tosin pönkittää asemaansa kakkospaikalla väliaikojensa kakkossarjalla.

Viimeistä edelliselle rastille Jyri lähtee kiireessä ja tekee jo aiemmin toistuneen virheellisen lähtösuunnan. Tyhjältä kankaalta ei tahdo löytyä pelastavaa kohdetta, mutta Jyri onnistuu nostamaan katseensa ylös, kenties havaitsee rastin takana pilkottavan aukon ja pitää virheen alle puolessa minuutissa.

Tyhjällä välillä viimeiselle rastille kaikki löytävät sujuvasti, sillä puolessa matkassa olinpaikkansa voi tarkistaa pistekumpareesta ja laaja rastikumpare näkyy likipitäen heti sen jälkeen.

OMa näyttää GPS-seurattavista vievän loppusuoran kirispesialistien nenien edestä. Jeren huima rullaus liki kymmenen sekuntia lujempaa lauhduttaa kuitenkin suurimpia tyytyväisyyksiä kirikaksikon kukistumisesta.


Lopputulokset A-rata 6,6km, 10 parasta:

1. Taivainen Olli-Markus       PelPo               28.59
   2. Pantsar Taneli              PelPo               32.23     +3.24
   3. Uusitalo Jyri               PelPo               34.05     +5.06
   4. Antti Ekonoja               PelPo               35.24     +6.25
   5. Mikko Knuuti                TuMe                46.22    +17.23
   6. Ekonoja Veijo               PelPo               48.31    +19.32
   7. Ekonoja Linda               Botnia              49.02    +20.03
   8. Uusitalo Tarmo              PelPo               49.07    +20.08
   9. Pantsar Jere                PelPo               52.27    +23.28
  10. Luusua Matti                PelPo             1.03.08    +34.09

Hippiliiga 2: Down Under

Hyvää settiä. Eurosentrisyys saa meidät ajattelemaan, että muualla ei osata, mutta näin ei todellakaan ole.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen poljetut oikeudet

Olen kuullut hyttysten ininää korvissani, kuikan laulua järvellä ja olettanut, että ne molemmat kuuluvat kesään. Mitä ilman se ei olisi sitä?

 Siinäpä se, yllä oleva saapuu jokaiselle väkisellään.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Kaikkien aikojen kamppailu huomenna keskiviikkona Ponnen iltarasteilla?!

Huomisilla Pellon Ponnen iltarasteilla nähdään yksi historian kovimmista kamppailuista A-radan voitosta. Suurella todennäköisyydellä Siikatievoihin Vuopioiden rakentamalla taistelutantereella voittajan aika putoaa alle viiteen minuuttiin kilometrillä.

Siikatievat on hieno palanen isompaa kokonaisuutta, Miljoonajänkän lakanaa. Takavuosina Miljoonajänkän nopeimmilla osilla kilometrivauhdit putosivat alle 3:30:nen, mutta Siikatievojen jyrkät rinteet pitänevät kovimmat mailerinaskeleet kurissa.

Tulevana keskiviikkona ennakkosuosikkeina voitaneen pitää edellisen Siikatievoissa järjestetyn tapahtuman voittajaa, Timo Auttoa, joka on valmistautunut tapahtumaan soutamalla jo viikkojen ajan Siikatievoista alkavan harjualueen länsipäässä laskevalla Naamijoella, sekä nousukuntoa viimeviikkoisessa viimeistelyssään Haukiseläntievoissa esittänyttä Taneli Pantsaria. Myös iltarastien kestomenestyjä Jyri Uusitalo löytänee nimensä jälleen kolmen parhaan joukosta.

Pakkaa on tänä keskiviikkona sekoittamassa lisäksi kovalla osuusajallaan Jukolassa väläyttänyt Antti Ekonoja, jonka askel sopii Länsi-Lappilaiselle kankaalle kuin nakutettu. Pienenä kysymysmerkkinä voitaneen pitää Olli-Markus Taivaista, joka saapui maisemiin eilen suoraan Ranskan leiriltä. Riittääkö muutama päivä adaptoimaan suunnistusajattelun rinnekivikkosuppatiehiköistä yli puolet vauhdikkaampaan menoon? Taivaista avittanee kartan kuvautyyli, sillä hän tuntee veljensä kädenjäljen metkut paremmin kuin kukaan muu.

Kovimmat haastajat ovatkin sitten nuoria, keulakuvanaan huimasti kehittynyt Jere Pantsar. Kokeneemmasta kaartista esiin pistää Veijo Ekonojan ja Tarmo Uusitalon nimet, heidän voittomahdollisuuksensa taitavat kuitenkin jo vaatia kärkikaartin virheitä.

Ponnen iltarastien tulospalvelu löytyy osoitteesta: http://www.pelpo.net/web/iltarastit.html. Iltarastit 29.6. klo 18:00 alkaen.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Anteeksipyyntöni joukkuetovereilleni

Tämä on anteeksipyyntö, jota en koskaan toivonut joutuvani kirjoittamaan. Minut on kohdannut syvä suru. Sydämeni on murtunut, enkä tuskani määrää voi sanoin kuvata. Iso osa viestisuunnistusmaailmaani mureni sumuisina aamyön tunteina 19.6.2011, kun sain suureksi järkytyksekseni kuulla Salpa-Jukolassa tekemäni suorituksen tulleen hylätyksi. Joukkueurheilu-urani pahin pettymys oli käsillä


Olen elämässäni aina pyrkinyt itse vastaamaan suorituksistani ja elämääni koskevista asioista, ja niin teen myös nytkin. Huippu-urheilijana minun olisi itse pitänyt pysyä tilanteen herrana, ottaa leima omalta hajonnaltani ja jatkaa matkaa. Valitsin kuitenkin Jöjjen selän, jotta saisin puristettua sekunteja pois joukkueeni loppuajasta. Jotta saisin nostettua Pellon Ponnen Salpa-Jukolassa sijalle 50., jottei enää ikinä tarvitsisi spekuloida tuota sijoitusta joukkueemme sijatavoitteeksi. Uskoin ja uskon vakaasti meidän potentiaalimme löytyvän korkeammalta. Nyt saan tästä riskinotosta maksaa kalliin hinnan. Mielessäni pyörii monia kysymyksiä, ja vaikka kuinka yritän kapinoida vastaan, en voi tapahtunutta muuttaa.

Uskon, että Jumala tahtoi näin kohdallani käyvän. Sydämeni pohjasta haluan pyytää virhettäni anteeksi joukkuetovereiltani ja koko pohjoisen suunnistusväeltä. Samalla esitän nöyrät kiitokseni kaikille tukijoilleni vuosien varrelta. Te olette perheeni ohella auttaneet minua jaksamaan. Nyt jos koskaan tuki oli tarpeen.

Urheilu antaa minulle paljon, paljon se myöskin ottaa. Taistelu ei ole ohi. On aika uusien haasteiden. Kauan sitten, kun pienenä poikana Ritavaaralle ensimmäisen kerran kiipesin, alkoi elämässäni suuri seikkailu, joka on myös loputon tuska. Nousen ja putoan, yhä uudestaan ja uudestaan. Tuhannet litrat hikeä ja kyyneleitä on kairojen metsät saaneet niellä ja saavat vastakin. Sieltä ammennan myös vahvuuden, jonka avulla selviän tästäkin vastoinkäymisestä.

Vielä kerran käteni kaivavat karttakansiosta Salpa-Jukolan kartan. Nöyränä, kiitollisena ja yksinäisenä katson sitä, sidon piikkarit jalkaani, juoksen Ritavaaran huipulle, käännän katseeni kohti Kuopiota ja polvistun pyytäen sielulleni voimaa.

Pellossa kesäkuun 26. päivänä 2011 Olli-Markus Taivainen

Olipas taas sekava juttu, mutta ihan sama

Jau jau, pari vuotta sitten postasin alla olevan pätkän Ponnen foorumille ja nyt ihan heti just perään tänne blogiin tupsahtaa sama siivu, viisu ja kipale.


Tämmöistä retroa tällä kertaa, Morrisseyn lausahduksin: “I've got news for them... We're not simply going to maintain, we're going to exceed what we've done. Our best days are ahead of us.”

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Jo kävelen

Meillä on sitten kaksi ukkoa lähettä Daeguun kävelemään. Hyvä! Lentopallossa ollaan voitettu kutakuinkin kaikki kovat ainakin kerran. Vielä kun saadaan joskus voittoputki päälle ja pojat kotiin... Keihäässä painetaan paniikkinappulaa, yleisurheilutouhu muutenkin on kuilun reunalla roikkumassa, yhden sormen varassa. Hokkihommissa menee hyvin vähän aikaa, kattellaan uutta nousukautta uudestaan viientoista vuoden päästä. Pesäpalloa mäiskii vain pöljä suomalainen, sählyssä vähän sama vika...Hiihto on kriisissä, ei ole, on, ei, onpas, eipäs, juupas, eipäs. Mäenlaskussa ei ole enää mitään mieltä. Alppihiihto porskuttaa vaivalloisesti eteenpäin lappilaisten toimesta, mutta ootas kun Pala ja Pouta lopettaa...Yhdistetty, unohdettu. Koripallo - kai niillä jotenkin menee. Tennis ja golf, elitististä egobuustausta. Sulkapallo on sitä oikeaa urheilua. Squashkin menettelee. Keilailu ja biljardi, tikanheitto, jousiammunta, taitoluistelu, ampumahiihto, kuviokellunta, purjehdus ynnä käsipallo löytänevät paikkansa edelleen semi-mainstreamista. Uinti - no sitä kyllä buustataan ihan turhaan. Lumilautailu on nykyisellään pelkkää viihdettä massoille, Suomessa pienille sellaisille. Pyöräilykulttuuri on vielä ja tulee valitettavasti myös tulevaisuudessa olemaan ohut. Paini, judo, karate, nyrkkeily ja muut mäiskinnät on amerikkalaista viihdettä, mutta sopivat suomalaiseen kulttuuriin; erityisesti judo. Aerobic ja voimistelu, pikaluistelu ja ralliautoilu, joulu tulee, mutta loppuu jo uutenavuotena. Melonnalle eri muodoissaan toivon noususuhdannetta! Curling takaisin maailman huipulle!

Koko tämän epämääräisen höpötyksen tarkoituksena oli sanoa, että suunnistus nyt on paikka iskeä.

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Platonin kappaleet: Tetraedri, Heksaedri, Oktaedri, Dodekaedri ja Ikosaedri

Suomalainen pelaa aina varman päälle. Ongelma on se, että ei uskalleta ottaa riskejä. Suomalainen kansanluonne vaatii pysyvyyttä ja ennakoitavuutta. Hommat pitää mennä niin kuin ne on aina ennenkin menneet. Muutos on suomalaisessa kulttuurissa aina muutos pahempaan. Toisinajattelijat vaimennetaan konsensuksen nimissä ja uudistajat ahdistetaan ahtaaseen lokeroon luomaan uutta marginaalissa. Me emme ole mitään avointa kansaa. Me sulkeudumme ja luotamme isolaation voimaan ratkaista asiat. Mitä ei näe ei ole minun ongelmani, kunhan se ei lävähdä silmilleni niin ihan sama mulle.

Harjoittelussa vältellään ääripäitä, tehoja ja määrää. Vedetään varovasti, ettei vain tule tehtyä virheitä.

---

Niilo Rauhalan muutama vuosi sitten ilmestyneen runoteoksen "Sana koskettaa sanaa" sanoin:

"Jos haluat saada toisen voiton,
unohda ensimmäinen."

Toisaalta urheilija tarvitsee kokemusta, rutiinia ja tiedon siitä, että voin menestyä ja miten sen teen, mutta urheilija tarvitsee myös lapsen uskallusta ja intuitioon luottamista sekä unelmia. Jokainen geimi on uusi geimi. Kaikki alkaa aina alusta, elämä on sykli; myös lineearisessa elämänkokemuksessa, jollainen meillä länsimaisilla ihmisillä luonnostaan kasvatuksen, ympäristön ja ylipäätäänsäkin sosialisaation kautta on. Uusin silmin uuteen.

Myös blogistille sopivat samat ohjeet samasta kirjasta, edelliseltä sivulta:

"Jos haluat kirjoittaa hyvän lauseen,
unohda, mitä olet ennen kirjoittanut."

 ---

Varasta tämä teksti.

Varasta tämä kirja Abbie Hoffman. Steal this album, Daron Malakian.

U. U U U.

Alexander Trocchi ja Nuori Adam, Bukowski. Beat, beat, beat.

---

"Makasin sohvalla ja katselin urheiluruutua. Zakopanen mäestä hypättiin pitkälle."

Petri Tammisen romaani "Mitä onni on" alkaa täydellisellä lauseparilla. Suomen Kuvalehdessä mies etsi täydellistä lausetta. "Minua ovat koneet aina totelleet", melkein lol.

Petri Tamminen on voittanut Lause-Finlandian lauseella "Danny tuli Vääksyyn."

---

Vielä kesähitti.



---

Todistus, että näin on.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Kesän kuumat rastiviikot lähestyy (ei silti urheilujuttu)

Cumulonimbus ja Nimbostratus häipyivät ja tekivät tilaa auringolle, joka on symboloinut monissa ammoisissa kulttuureissa niin hyvää kuin vastaavasti pahaakin. Esimerkiksi Japanissa, Egyptissä ja Perun inkavaltiossa aurinko oli tärkeä jumaluus tai esi-isä, jonka palvonta oli tärkeä osa yhteiskunnan jatkuvuutta ja menestystä, mutta esimerkiksi munaisen Meksikon alueen kulttuureissa aurinko sai ambivalentin tai jopa kielteisen tulkinnan. Aurinko näyttäytyi toisille elinvoiman antajana ja toisille kuivuuden ja kadon esiinmarssina. Aurinko- ja sadetanssit raikuivat Balkanilla, Afrikassa ja Pohjois-Amerikan intiaanienkin toimesta. Aurinko paistaa kaikille, mutta eri suunnasta eri ihmisille. Suhtautuminen samaan ilmiöön on erilainen riippuen kontekstista, ympäristöstä ja motiiveista.


George Harrison kertoi sen näin vuonna 1969: "here comes the sun, here comes the sun, and I say it's all right". Mites sie?

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Best of Pello: sija 100. Naamivaara-Orankilaki

Naamivaara-Orankilaki

maastokuvaus: maltillisilla korkeuseroilla varustettuja varsin tyhjiä vaaroja, metsäisiä soita ja laajoja hakkuita. Maastoa halkovat monien kymmenien kilometrien edestä latupohjat.

karttatilanne: peruskartta, pieni hisukartta muutamien vuosien takaa Naamivaaran rinteeltä.

+: hiihtoladut, talvella ja polkureitti vaihtelun vuoksi lenkkeilyyn, kesällä.

-: laajat alueet kettumaista pusikkoa, jota joskus taimikoksikin kutsutaan.

mitkä kisat kannattaisi pitää: hisukisat.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Jukola - isoja pyssyjä haastaan #2

Meidän pyssyt ja aseet illan ja yön ja aamun koitokseen.

Ensimmäiselle osuudelle Ponnella on asettaa panssarivaunun lailla jyräävä Tanka, joka kiikarikiväärillään haistaa oikeat letkat. Myös .44 Magnum löytyy kainalokotelosta Clintin innoittamana.

Toisella osuudella viilettää Espii, joka katapultin lailla sinkoaa itsensä rasteille ja valoammusten valaistessa nopeinta reittiä on pitkäjousella hyvä ampua kohti omia hajontoja.

Kolmannelle pätkälle Ponsi heittää Markun, jonka takataskusta löytyy heittotähti, hira shuriken. Muuta tämä mies ei kompassin lisäksi mukaan tarvitsekaan.

Neljännelle osuudelle säntää Näyhä, jonka salaisena aseena on hilpari, älkää kysykö miksi. Selvempää jälkeä mies tekee myös kätevästi mukana kulkevan haupitsin ohjaimissa.

Viidennellä osuudella Ponnen viestiä vie seuran oma pikakivääri Flash salaisena aseenaan torpedot, joita sopivissa paikoissa voidaan kohdistaa vastustajan pohkeisiin happojen muodossa.

Toiseksi viimeisellä osuudella reittä heiluttaa Ponnen mörssäri Reisi, joka singon lailla raastaa rastit poikki ja pinoon.

Ankkuriosuudella Ponnella on kehissä OMa, Kirakan ballistinen ohjus, jota vanha muskettisoturiperinne velvoittaa traditionaalisemmin turvautumaan usein pelkkään pumppuhaulikkoon.

Tämmöisillä pyssyillä siis paukutellan Ravijoella tänä vuonna. Kuntoa ja taitoa pojille matkaan, jos joku vielä tämän ennen paukkua ehtii lukea.


kirjoittaja ei kehota ketään väkivallan käyttämiseen asioiden ratkaisemisessa: peace ihmiset.

Aitovuori bye bye

Semmoiset on suunnitelmat, että pitää painua Ponsaan tai Heponiemeen...

Kirkkoharju taisi sentään pelastua.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Best of Pello: sija 101. Akajoki

Akajoki

maastokuvaus: lähinnä suota ja välissä jonkinmoista kangasta plus bonuksena joen laidassa runsaasti kumpareita. 

karttatilanne: kartta vuodelta 2003.

+: lähellä kuntakeskusta.

-: suuri osa Akajoesta on ns. asennemaastoa.

mitkä kisat kannattaisi pitää: oravapolkukisat.

torstai 16. kesäkuuta 2011

Best of Pello: johdanto

Best of Pello- sarjassa esitellään Pellon maastoja sporadisesti arvovaltaisen raadin esivalituista ehdokkaista äänestämässä parhausjärjestyksessä. Kaikki maastot eivät sijaitse välttämättä Pellon kunnan alueella tai edes Suomessa, mutta Ponnen vaikutuspiirissä joka tapauksessa.

Maastoja on arvioitu lähinnä kesäsuunnistuksen ja huippusuunnistuksen näkökulmista. Maastoja ei ole asetettu järjestykseen sen mukaan miten hyvin niissä pystyisi järjestämään kisat, siitä yksinkertaisesta syystä, että monissa niistä ei yksinkertaisesti löydy riittävää infraa tai kilpailukeskuksen paikkaa. Maastot on siis laitettu järjestykseen sen mukaan missä haluaisit itse mieluiten suunnistaa, ei sen mukaan missä kannattaisi, vaikka usein se on kyllä sama asia.

Raati kommentoi tasoa hämmästyttävän kovaksi ja sen jäsenet kertoivat mielellään suunnistavansa joka ikisessä listalle päätyneistä maastoista, joten tässäkin tapauksessa kaikki ovat voittajia tms. jne. yms.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Nimi muutettu

Bryan Adams levytti kesähittinsä Summer of ´69 vuoden 1984 albumilleen Reckless. Entistä Whiskeytownin jäsentä, nykyisin vakuuttavaa ja levyjen julkaisutahdin suhteen tuotteliasta soloouraa urailevaa Ryan Adamsia on usein pyydetty keikoillaan soittamaan kyseinen kipale.

"PITCHFORK: Do you ever wonder if people go to Bryan Adams shows and yell out the names of your songs?
RYAN ADAMS: I think the only reason that they do that — I mean, they don’t really do it much anymore, I hear it once in a very long while — is because they think that it actually makes me mad."

Disco Ensemble toimi aluksi nimellä Disco, mutta yleisön toivottua lähes joka keikan aikana sitä yhtä tiettyä kappaletta päättivät bändin pojat, että nyt nimi muuttuu.

"DISCO ??! ei ole vähään aikaan kuulunut niistä
Aki Erosesta ja Olli Halosesta ne olivat oikeita
ihmisiä!!! tulkaa Disco takaisin ja olkaa niin-
kuin ennenkin.. ("Levottomat tuulet" biisi oli
ihQ!!! myös se "Ilkeitä asioita" sä teet sä teet
sun parhaille ystäville..)
jossain tosin esiintyi "Disco Ensemble" mikä lie "

Nykyisin Caribou nimellä toimiva Daniel Snaithin IDM-proggis tunnettiin aiemmin nimellä Manitoba, mutta proto-punkin aikakaudelta tutuksi tulleen The Dictatorsin laulajan Richard Blumin, taiteilijanimeltään Handsome Dick Manitoban, vietyä asian oikeuteen tavaramerkin väärinkäytöstä joutui matemaatikko Snaith vaihtamaan nimensä Kanadan viidennestä provinssista Pohjois-Amerikkalaiseen peuraeläimeen.

"It's like The Smiths suing John Smith or something."

The Smithsien nimi taas oli vastareaktio synthpop-orkestereiden pömpöösimäisiin mittoihin yltäneille nimille kuten Orchestral Manoeuvres in the Darkille. Laulaja Morrissey perusteli valintaa näin vuonna 1984 Melody Makerin haastattelussa:

"... because it was the most ordinary name"

Se tavallisin nimi orkesterille taas ei ehkä ole Test Icicles. Sue-lehden bändin ainokaiseksi jääneen albumin For Screening Purposes Onlyn arvostelussa epäiltiinkin, että hyvät uudet bändien nimet ovat kohdanneet inflaation. Bändi ehti julkaista yhden levyn ja hajota 2006. Devonte Hynes lähti indiekantriurille sooloillessaan nimellä Lightspeed Champion. "Goofy" nimi sekin, voisi joku todeta. Nimestään he kertoivat kautta rantain näin:

"When Rory and Sam met, they each had a zillion different bands on the go. "There were about thirty people we hung about with and we'd come up with names for bands. Then we'd do something around it. Make up a couple of songs. Do a few gigs." It sounds like much more fun than gomming out on the sofa watching telly, a fact confirmed by Sam. "If I had cable it would be a disaster. It'd destroy my life." Dev would "turn up, hang out" and bump into Sam who would be hogging the earphones in the metal section of Virgin. He had his own "really bad hardcore bands" and joined the pair in a mission to party at impromptu gigs on East London's Commercial Rd, or in dirty warehouses. Via a My Space message, he heard he was in their newest band, Test Icicles - a name which referred to their previous band, Balls."

Entäs sitten vaihtoehto "ei nimeä"? Animal Collective kertokoon seuraavaksi bändin, tai pitäisikö puhua kollektiivista, nimen etymologiasta.

"Having a band name is too traditional, they say; they only have one because record labels have told them that listeners need to identify the group as a cohesive, named unit."

Yhtyeen debyyttialbumi Spirit They're Gone, Spirit They've Vanished julkaistiin esimerkiksi nimellä Avey Tare and Panda Bear, kakkoslevy Danse Manatee sekä livelevy Hollinndagain nimellä Avey Tare, Panda Bear and Geologist ja niitä seurannut Campfire Songs eponyymisti. Vasta vuoden 2003 Here Comes The Indian julkaistiin nimellä Animal Collective. Entä kuka muistaa Led Zeppelinin neljännen nimettömän levyn kansitaiteen?

"It has no endorsed appellation published anywhere on the album's frontispiece, but is normally called Led Zeppelin IV after the group's preceding three releases. Atlantic Records' catalogue libraries have used the titles Four Symbols and The Fourth Album interchangeably; it has also been monikered as ZoSo, which the first sigil appears to signify, as well as Untitled. The album has also been referred to as Man with Sticks. Led Zeppelin guitarist Page commonly refers to the title in interviews as either Four Symbols or Led Zeppelin IV, while vocalist Robert Plant deems it as 'the fourth album, that's it'. "

Nimi kertoo jotain ajasta, jossa se on syntynyt. Xiu Xiun nimi keksittiin vuoden 1998 kiinalaisesta elokuvasta Xiu Xiu: The Sent Down Girl. Bändi julkaisi debyyttilevynsä Knife Playn neljä vuotta myöhemmin.

"The first thing one tends to wonder about this San Jose, Calif., band is, "How do you pronounce X-I-U?" Well, sound the band name like you're saying shoe-shoe."

Xiu Xiu, ihan oikeesti hipsteriä isolla HOOLLA. !!!-yhtyeen nimeen on hyvä lopettaa. Se on niin häimee!

"The band's name was inspired by the subtitles of the movie The Gods Must Be Crazy, in which the mouth-clicking sounds of the Bushmen were represented as "!". In the International Phonetic Alphabet postalveolar click consonants are represented by ! which is not an exclamation mark but a pipe with a subscript dot."

"However, as the bandmembers themselves say, !!! is pronounced by repeating thrice any monosyllabic sound. Chk Chk Chk is the most common pronunciation, but they could just as easily be called Pow Pow Pow, Bam Bam Bam, Uh Uh Uh, etc."

"I would have used Victor Borge's "phonetic pronunciation" guide instead, for the more sibilant and implosive "fsss-poik, fsss-poik, fss-poik!"

 Nimiterveisin nimimerkki Nimimerkki.

Taktiikkapalaverin puhe

"Tämän suven Jukolassa voin taktisesti antaa ohjeeksi uskalluksen. Uskalluksen tehdä sankaritason juoksut kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Silloin kun kulkee, on uskallettava loistaa. Jos ei kulje, niin vain perussuoritus, kohtuullinen onnistuminen kelpaa. Mihinkään pakitteluun ei tänä vuonna ole varaa.


Se taktiikasta. Haluan että onnistutte joukkueena. Sen vuoksi, mitä olen kokenut, haluan että onnistutte ja näytte!


Sillä me emme kuulemma poikkkea millään tavalla muista viidenkymmenen sakkiin tavoittelevista joukkueista. Olemme katsokaas aivan samoista lähtökohdista viivalla kuin Helsingin, Tampereen tai Turun kokoelmat. Monikohan noista joukkueista lyö avaukseen miehen, joka kotikylällään koko nuoruutensa ajan lenkkeili lamppu päässä, koska katuvaloja sen kohdalla on kolme kappaletta ja talvisin hiihti kantatietä pitkin, sillä latua ei löytynyt mistään?


Tai kakkososuudella, onko heidän juoksijansa kulkenut syksyisin joka viikonloppu tuhat kilometriä suuntaansa, ottanut plaketin ja palannut maanantaita vasten yöllä suoraan koulun penkille? Ei varmasti ole!


Eräässä suunnistustapahtumassa minun vereni kuohahti. Minultta kysyttiin, että edustanko edelleen sitä kotipaikkani seuraa. Vastasin pysyväni periferian kasvattina sen loppuun asti. "Olikos se Ounasvaara?". Helketti, minä tulen Lapin periferiasta, mäntykankailta, aapasoilta, laaksoista ja rovista, en asvalttiviidakoista ja pikkupuistoista. Minun kotimäessäni ei törmää kuin rastilippuihin, Ounasvaara ei hiljene koskaan eikä pimene edes jouluyönä. Minä en ole napapiirin suurkaupungin lapsi, se ei kuulu edes Lappiin sillä neonvalot eivät ole Lappia. Siellä diskopallojen katveessa asustaa city-kaneja, city-karhuja ja city-ihmisiä, ei metsämiehiä, poroja tai alkuasukkaita.


Sen sijaan Huhmari on hiljainen ja pimenee koko talveksi. Pitkä yö on kaikkein kovimpien osuus ja kituvissa pikkukaupungeissa sellaisia syntyy. Niillä alueilla, missä nuorille tarjotaan ne kuuluisat kolme vaihtoehtoa. Neljäs vaihtoehto on Huhmarin ladut ja Hyypänkallion polut.


Seuraavalla osuudella kituva pikkukaupunki vielä kuihtuu Länsi-Kairan pikkupitäjäksi eikä tahti muutu. Työtä ei ole vieroksuttu ja sitä on riittänyt, koska pohjoisen suunnistusväellä on pulaa hyvästä miehestä. Ei ole mitään tehty valmiiksi vaan itse on kaikki valmistettu, kartoista lähtien.


Silti vuosia olen kuunnellut pilkkahuutoja. Lahjakkuudet, menestyksensä kultalautasella saaneet, ilman tietoakaan työstä, pohjatyöstä, myyräntyöstä. Joku muu on niiden työt tehnyt - vanhemmat geeneillään, aluevalmentajat reeneillään, autonomistajat kyydeillään ja seurat tienesteillään. Ne puhuu, että keitä te ponsilaiset muka olette. Näen teitä kisoissa ja teitä on paljon, mutta ketään en tunne, kukaan ei menesty.


Ne on maajoukkuesuunnistajia, mutta eivät ole nähneet mitään siitä tiestä, mitä me kuljemme. Jos maailma on oikeudenmukainen niin vielä me niille näytämme, että keitä me olemme, miehet pohjoisesta.


Eipä toisaalta noilla huutelijoilla ole EM-mitalia. Sieltä ankkuriosuuden petaajalta muun muassa sellainen löytyy. Eikä tullut sekään mitali muiden tekemällä työllä vaan siihen meni viisitoista vuotta ja reippaasti yli kymmenentuhatta tuntia poluilla ja laduilla.


On ankkurillakin meriittinsä. Eikä ole poika mitään helppoa tietä huipulle kulkenut. Itse on ravannut kangasta Meänmaasta ja risukkoa Hämeestä löytääkseen tiensä ikäluokkansa kärkeen. Samalla antanut tovionkipinää kairojen kasvateille, sillä mihin vain on mahdollisuudet kun laittaa elämänsä peliin.


Mitäpä mietit manageri vitososuudella tämän kuultuasi. Perustit huippu-urheilun Ponteen tyhjästä ja kymmenvuotisen taipaleen jälkeenkään sitä ei arvosteta ansioittensa mukaan. Ei riitä 12 maailmanmestaruutta ja 46 suomenmestaruutta siihen, että meitä pidettäisiin uskottavana seurana.


Siksi, näyttäkää niille!


Olkaa kuin paskahommien duunarit, nähkää ne keikaroivat kapitalistit liimatukissaan ja pikkutakeissaan, näyttäkää niille!


Lyökää kuin Muhammad Ali löi valkoista toivoa, sillä ali löi WBA:n isomahaisia herroja, mustien orjuuttajia ja valkoista ylivaltaa, lyökää niitä!

Juoskaa veljienne puolesta! Yksi urheilunarkomaani makaa jalat lihakseen asti ruvella ja unelmoi kolmesta reenistä päivässä. Juoskaa äärimmäisen kestävyysurheilijatoverinne puolesta!


Taistelkaa Väylän kalastajien kanssa lohensa puolesta! Taistelkaa ahnetta Perämeren ammattikalastajaa, ahvenanmaalaista troolaajaa, niitä vastaan, jotka tyhjentävät Väylän lohesta.


Raivatkaa tietä pohjoisesta! Niille, jotka eivät koskaan ole käyneet Oulun eteläpuolella. Kertokaa teoillanne heille, että etelän ihminen ei ole sen parempi. Antakaa nuorille urheilijoille toivoa, että periferiastakin voi nousta!


Antakaa kaikkenne Lapin luonnon puolesta. Älkää perääntykö ylikansallisten malmifirmojen, venäläisen massaturismin tai Helsingin kettutyttöjen vesivoimavaatimusten edessä. Näyttäkää, että jalalla pitää astella muuallakin kuin asvaltilla!


Nähkää itsenne sankareina! Vapauttakaa Meänmaa eduskunnan ja riksdagenin vallasta. Juoskaa niin, että Kinttuja hapottaa, vuoret kaatuu, Kivusta välittämättä. Sillä se on ainoa tie siihen, että Pellon Ponsi tunnnetaan ja Meänmaa tunnustetaan itsenäiseksi valtioksi."

tiistai 14. kesäkuuta 2011

7

Rooma rakennettiin seitsemälle kukkulalle. Salaisuus on seitsemän sinetin takana. Italiassa ja suomalaisessa suviyössä salaisuuksia riittää vaikka joulupukille jouluna jakaa.

---

Uurastivat miehet päivät metsässä ja palasivat takaisin vasta kun hämärä laskeutui maiden ylle. Oli siellä Simeoni, Juhani ja Lauri jo makoisassa unessa, kun sisään ryntäsi itse Aleksis Kivi. Oli iäksi Impivaaran rauha rikkoutunut.

Alexis Stenvall mullisti suunnistuksen kuin hapot hippien hipat 60-luvun Kaliforniassa.  Kiven proosatuotannon ainoa edustaja sai antaa innoituksen vuosikymmeniä myöhemmin Jukolan viestille. Tarkemmin ottaen aikaa kului 79 vuotta siitä kun Seitsemän veljestä ilmestyi Suomen Kirjallisuuden Seuran julkaisussa 1870 (romaaniversio kolme vuotta myöhemmin 1873) siihen, että ensimmäisen Jukolan startti "no menkää jo" - starttipaukkuineen tapahtui 1949. 

"Hävitystä uhkaava vainoominen" meinasi tehdä lopun Kiven pääteoksesta. Omana aikanaan kirjailijaa arvostettiin kuin urheilijaa. Muutamaa toisinajattelijaa lukuun ottamatta muut pitivät Kiveä yleisagriaarina, imbesillinä ja debiilinä. Nykyisin Kiveä taas luonnehditaan kirjallisuutemme suunnannäyttäjänä ja suomalaisen realismin Miguel de Cervantesina. 

Don Quijotessa ja Jukolan veljessarjan tarinassa onkin mielenkiintoinen yhteinen tematiikka. Molemmissa erityiset yksilöt nousevat ajan yleistä normistoa vastaan, niin tuulimyllyjä kuin lukkariakin. Kummassakin teoksessa loppu selvittää asiat paradigman voitoksi. Kirjat ja päähenkilön katumus valtaavat kliimaksin. Normaalitieteen voitto.

Seitsemän veljestä on kansan itsereflektiota parhaimmillaan. Vänrikki Stoolin tarinoiden jälkeen palattiin maan pinnalle, perusasioihin.

Aleksis Kivi, tuo surullisen hahmon ritari kuoli juuri veteraanisarjoihin päästyään 38-vuotiaana alkoholismin, masennuksen ja muiden lieveilmiöiden säestämänä. "Minä elän", hän julisti legendan mukaan viimeisinä sanoinaan. Siinä on paljon samaa voimaa kuin Sokrateen viimeiseksi väitetyssä filosofisestikin mielenkiintoisissa viimeisissä sanoissa: ”Kriton, olemme Asklepiokselle velkaa kukon. Uhratkaa se hänelle, älkää unohtako!” Kumpikaan ei suostunut luovuttamaan.

---

Yön ritari viilettää viitta hulmuten letkan kärjessä. Teräsmies seuraa katseellaan. Peto raivaa tietä ykkösjoukkueen tykille, joka on joutunut lähtemään edellisen vuoden hylsyn johdosta takarivistä aloitukseen. Ihmetyttö aavistaa telepaattisilla kyvyillään oikeat letkat. Dazzler viihtyy pitkällä ja pimeällä yöllä. Hurjapää tietää etukäteen kuka tulee vaihtoon ensimmäisenä. Painajainen katoaa letkasta varjoihin, kun sitä vähiten odotat. Ihmeneloset rekrytoivat kolmea juoksijaa lisää joukkueeseensa. Vartijat yrittävät paluuta, mutta riittäkö vauhti enää nuorempien mukana? Entä miten käy Hämähäkkimiehen; sotkeutuuko Peter Parker omiin seitteihinsä?

Ja lopulta Kippari-Kalle syö geelin sijaan pinaattia ja kukaan muu ei ehdi edes samalle loppusuoralle.

---

Penkkiurheilijan päivässä sataa, muttei ukkosta. Ulos ei viitsi mennä, joten täytyy liimautua ruudun ääreen. Critérium du Dauphiné, Sveitsin ympäriajo ja alamäkiajon maailmancup - kyllä kelpaa. Brittifutis, snooker, short track ja speedway puhumattakaan tractor pullingista. Jännittää tuleeko full pull. Ja joskus joku juoksee metsässä kuraisena ja kalpeana kynttilä kädessä ja koittaa olla polttamatta kädessään olevaa valkoista paperilappua. On sekin ihan mielenkiintoista, tavallaan.

Vuosi meni. En ole tehnyt mitään. En ole ehtinyt, kerinnyt tai joutanut. Kiire kauhea kokoa ajan. Sen ajan kun ei ollut kiire tehdä jotain oli kiire tehdä ei mitään. Kisat, niihin piti lähteä, mutta maasto, kartta, järjestäjä, radat, pesu ja paikoitus on tunnetusti siellä aina niin syvältä, että peruskallion päällä ne kisat kaiken järjen mukaan pitäisi järjestää. Paitsi, että siellä ei tunnetusti ole kuin mutaista vanhaa merenpohjaa, jota sivumennen sanoen on muuten melkein koko tämä maa ja suuri osa naapurimaistakin ollut: ja vesi väistyi. Ei jaksa, pysty, kykene, halua. Ainoa millä tässä jaksaisi vaivautua olisi taattu menestys.

Onneksi selityksiä ei tarvita. Lommoposket näyttävät milanolaisen auton etupuskurilta. Huonoja reenejä ei ole ollut. Niitä ei näe edes atomivoimamikroskoopilla.

Ja sitten tähän väliin kevennyksenä ketjupolttajan kalenterimerkintä poliisin arkistoista:
"12kpl Vuelta, 11 Giro, 9 Porvoon ajot, 7 Tour..." Laskeva trendi siis.

Jääkausi tuli ja Veiksel valtasi Euroopan. Phil Mickelson lämmitti ja maat suli. Muuten hisutettais vain.

---

Luin kirjan, jossa rakennettiin puolustusta Ravijoella ennen jatkosotaa. Jos kaaduit harjoituskartalla Puntissa vallihautaan, niin ne on niitä peruja.

---

...-. Se on v kuin veljekset, jotka pääsee irti...kohta. Villit mokkasiinit jalkaan ja metsästämään biisoneja!

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Ponsi-Suomi-Ponsi -sanakirja: POROEROTUS

Poroerotus tarkoittaa viikkoa ennen juhannusta tapahtuvaa erottelua onnistujiin, venyjiin, alisuorittajiin sekä niin kutsuttuihin semeihin. Erottelu tapahtuu seitsenhenkisin joukkuein, joiden yhteistuotos ratkaisee vaa'an kallistumisen johonkin edellä mainituista kategorioista. Poroerottelu tapahtuu usein metsäisessä maastossa jossain päin Suomen valtiota. Hyviä paikkoja erotuksen toteuttamiseen ovat viime vuosina olleet niin lentokentät kuin heinäpellotkin. Usein poroerottelu tapahtuu niin kutsutussa ruuhkasuomessa, jotta mahdollisimman moni ihminen pääsee osallistumaan tapahtuman kulkuun. Tänä vuonna sarvet erotellaan koparoista Ravijoella.

Sade...

...ja astmaatikot kiittää.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Mitä kuvataide voi meille urheilijoille opettaa?

Dada on palannut. Mikään ei ole mitään ja kaikki on kaikkea. Sattumanvaraisuudelle on tilaa ja aikaa. Pointillistit maalaavat vain pisteitä, mutta näemme muuta. Niin meitä televisiossakin huijataan. Kubisti kuvaa saman asian monista eri perspektiiveistä. Oppisimmeko mekin huomaamaan ne? Impressionistille mielikuva on kaikki. Mekin olemme unohtaneet tunteet. Realisti kuvaa olevan mahdollisimman näköisekseen. Suomalainen jalkapallo tarvitsisi myös realismia. Naturalisti korostaa maailman surkeutta ja mädännäisyyttä. Sen tyylipuhtaita edustajia ovat Nousukunto ja Pesupaikka sekä Suomi24. ITE-taide perustuu kekseliäisyyteen. Ilman sitä urheilija on vain kone; joka ei ajattele. Naivisti näkee maailman lapsen silmin. Kapea katsanto rajaa meidänkin ajatteluamme. Surrealismi on kuin unta. Sitä urheilijakin tarvitsee. Minimalismi keskittyy olennaiseen. Ei vaatine selitystä. Pop-taide kuvaa ympäröivää yhteiskuntaa ja sen muutoksia. Arvojen ja asenteiden muutos heijastuu myös urheilukentälle, tyhjiössä ei elä mikään paitsi tyhjyys.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Jukola masterplan

Kovaa ja tarkasti karikot välttäen. Vähän sama kuin Tornionjoella surffaisit tai jotain sinnepäin.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Pihamaat takapihaksi

SM-sprintti oli ja meni. Pihamaat puhuttaa, ja ojat ja jyrkänteet.

Jyrkänteethän ovat puhuttaneet jo vuodesta 2001, kun Peltola hyppäsi nelimetrisen alas Tampereen Teiskossa. Pudotti samalla vuosisatoja tai miljardeja kasvaneet sammalmatot rastipukin päälle. TV kuvasi jo tuolloin.

Se vanhoista, vaikka siihenkin tämä on pätenyt. Nimittäin nyt puhutaan henkisestä valmentautumisesta. Takapihoista ja kiimaisista brasilialaisista hornankattiloista.

Kun huippusuunnistaja valmistautui tähän kauteen, hän valmistautui Rhône-Alpesin hornankattilaan, Ravijoen kansanjuhlaan ja Piikkiön keskustan hulinaan. Missä hän työnsä teki, oli yhdentekevää. Kiersi sitten Ritiksen Kymppiä, Ullevia, Bangea tai tahkoa, tangenttina, unelmana ja tavoitteena oli juosta ja suunnistaa hornankattilassa, kansanjuhlassa ja hulinassa kuin omalla takapihalla.

Kausihan ei toki ole ohitse kuin kapeimman sektorin harrastajilla. Välihuomautuksena mainittakoon, että kovin on köyhä kotipiha, jos kausi alkaa Piikkiön majalta ja päättyy Korvenmäellä 30 metriä purupolun kulmasta.

Kun seura mielii Ravijoella juosta ja suunnistaa paremmin kuin muut, vieläpä seitsemän miehen voimin, tulee seuramajalta tai keskustelufoorumeilta löytyä avaimet Palen poskien sisään, Kivusmäen koloihin ja Vetelänsuon silmäkkeisiin. Tuleva juoksu on juostava satoja kertoja takapihalla, päissä ja vesiselvillä mailla, jotta televisiokamerat, tuhannet katsojat mylvivistä sonnilaumoista puhumattakaan, eivät pysäyttäisi voittokulkua.

Jotta Savoie, Rhône-Alpes, olisi takapihaa, on tehtävä töitä tuplasti Ravijokeen nähden. Vaikka siellä roihuaa yksinäinen palo, on takapiha kevään korvilla ollut 14 kertaa kauempana kuin Ravijoki. Siksi välimatkaa on pienennettävä vähin erin. Alkuun ei sovi miettiä hornankattilaa tai edes sport-identtiä. On vain mies, kartta ja maasto. Kun huomaa kombinaation toimimattomuuden, lisätään listaan kompassi. Pelimerkit on kasassa, jotta Savoie olisi syksyllä MEÄNMAA.



Suunto-Games, NORT, Jukola et Kainuu. Ja tarina jatkuu.

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Olin aloitteleva paleontologi

Toshihiko Sekon maailmanennätykset lensi roskakoriin Moses Mosopin toimesta. Dinosaurukset eivät ainoastaan suunnista tai ole eläneet yli 65 miljoonaa vuotta sitten, vallalla olevan paradigman mukaan, vaan myös johtavat kansainvälistä jalkapalloliittoa, Maradonan mukaan.

Olemme jonkin äärellä, varotaan putoamasta fossiilien kivimereen.
Lopulta dinosauruskin haihtuu hiekkaan ja pölyyn, koko sekvenssi bbc:n sivuilla.

Oodi Reisi Suurelle

Sinä Reisi vietit talven jälkeen hiljaiseloa. Me kaikki huusimme sinua apuun jo huhtikuussa, mutta Sinä et ollut vielä valmis. Sinulla oli tämänhetkisen urasi suurimmat taistelut juuri takana ja tarvitsit aikaa. Suuren sydämen käskyttämä mielesi oli palasina ja sitä elvytit omilla poluillasi, sauvarinteissäsi ja tien päällä.

Ilon hetki oli suuri, kun verkkovihkosta luin Sinun ilmoittautuneen Keurusrasteille. Silloin tiesin taistelijanluontosi palanneen. Keurusrasteilla meno toki takelteli, mutta vain parantuakseen seuraavaan viikonloppuun itäisessä Suomessa. Mutta vain parantuakseen kohti Jukolan yötä tai aamua, riippuen Sinun ja managerin tahtotilasta.

Sillä mitä on Pellon Ponsi ilman Reisi ensimmäistä? Se on kestävän porotokan sijaan kapinen lammaslauma jonka ilveskin nappaa. Se on hengetön pikkupuolue vallankumousliikkeen sijaan. Se on vain joukko urheilijoita, jotka eivät näe voitoissa kuin mitalin, tappioissa kuin sijoituksen. Me tarvitsemme Sinua, koska Sinä näytät meille äärimmäisenä kestävyysurheilijanakin herkän luonteesi suorituksiasi kohtaan. Me tarvitsemme Sinua, jotta voitto maistuu voitolta ja tappio maailmanlopulta.

Minä tiedän, että ilman Sinua me emme koskaan nouse sinne, minne kuulumme. Sinä olet raivannut tiesi huipulle murheiden rinteiltä, pettymysten soista, menestymättömästä nuoruudesta. Siksi Sinä tiedät ja esimerkilläsi meille muille näytät, että joskus työnteko sirottaa kultaa vasta kun suola on päältä loppunut.