Jos nyt on jäänyt epäselväksi tämän trilogian satiirinen puoli niin tässä rautalankamalli. Urheilija saa ajatuksen: "Tästä mulla olis paljon sanottavaa." On kokemusta ja pitkät lenkit aikaa ajatella. Sitten alkaa kirjoitustyö.
Juostessa ajatukset virtaa kuin Niagara. Kotona, läppärin ääressä... tyhjää. Miten se kuulostikin niin hyvältä ja selkeältä ajatukselta? Teksti jää pyörimään paikoilleen, tekee pintaraapaisuja sinne ja tänne.
Yksi keino palata juostessa virinneisiin ajatuksiin on kulkea matka uudestaan, tällä kertaa mielikuvissa tai kartalla. Vaaranperän nurkilla mietiskelin pahoinvointivaltiomme tilaa ja luokkajakoa. Ei olekaan sattuma, että Vaaranperää kutsutaan piireissämme Nelkkulaksi.
Tämän vuoksi harjoittelemme.