Jos nyt on jäänyt epäselväksi tämän trilogian satiirinen puoli niin tässä rautalankamalli. Urheilija saa ajatuksen: "Tästä mulla olis paljon sanottavaa." On kokemusta ja pitkät lenkit aikaa ajatella. Sitten alkaa kirjoitustyö.
Juostessa ajatukset virtaa kuin Niagara. Kotona, läppärin ääressä... tyhjää. Miten se kuulostikin niin hyvältä ja selkeältä ajatukselta? Teksti jää pyörimään paikoilleen, tekee pintaraapaisuja sinne ja tänne.
Yksi keino palata juostessa virinneisiin ajatuksiin on kulkea matka uudestaan, tällä kertaa mielikuvissa tai kartalla. Vaaranperän nurkilla mietiskelin pahoinvointivaltiomme tilaa ja luokkajakoa. Ei olekaan sattuma, että Vaaranperää kutsutaan piireissämme Nelkkulaksi.
Tämän vuoksi harjoittelemme.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste turha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste turha. Näytä kaikki tekstit
perjantai 6. helmikuuta 2015
maanantai 26. tammikuuta 2015
Pilkkaruno S. Paulaharjun (1923) mukaan
Kaartisen kaaroja,
Jarhoisten jaaroja,
Pellon puropalkheita,
Turtolan tuppivariksia,
Paamajärven rökhäitä.
Jarhoisten jaaroja,
Pellon puropalkheita,
Turtolan tuppivariksia,
Paamajärven rökhäitä.
tiistai 2. joulukuuta 2014
Paras
Suunnistajalle vapaus tarkottaa ettei mitään pummailuu kande alkaa harjottaa,
sillä vapaus meinaa että näkee millon koukkaa.
Nuorelle lupaukselle se meinas jotain muuta,
aina kisan jälkeen valmiin lähteen verkalle,
rangaistusvetoja ja tv-kovaa ex tempore.
Onhan valmentajallakin vapaus suunnitella
mut ilman sponssei tai viestimenestystä on kansallisen tason jyrä.
Vapaa niinku se mj-dinosaurus,
joka vanhoilla näytöillä kisoihin änkee
ja raastaa pitkälle, keskarille, bankettiin,
viestijoukkueeseen sekä ankkuriks parispirinttiin.
Onks se paras.
Sitäks se meinaa et on keulilla.
Vapaa, se meinas 70-luvulla et sai vetää märää ja tehoja,
mut pullamössömaailmassa se on sitä et senkun otat sitä lepoa.
Vapaus on eloo pesupaikan painees,
mis lenkille lähtö on suorittamista.
Iltapäivätorkut ja hierotus vapauttaa vapinast.
Valitsijat on erehtynyt luuleen sitä tikiks.
Vapautunut, niinku urheilija, joka on uppoutunut tavoitteiden sijasta elämäntapaan.
Ja jalat ja kasettihajoaa ennenkuin pääsee lähellekään jukoo.
Onks se paras.
Sitäks se meinaa et on keulilla.
Kesäl 68vapaus meinas lenkkei savannilla kera leijonien
Nolkytluvulle tultaessa sometusta
Imagonmuokkausta:
Naistenlehtiä ja tv:n kokkiohjelmia,
ei kannata välttää vaan hyödyntää
Näyttäis et paras voi olla vain yhdel tapaa.
Varsinainen menestys silti kiertää.
Jotkut välttämättömyydet vaan kuluu urheiluun.
Mutta silti aina pitäisi olla huipulla.
Onks se paras.
Sitäks se meinaa et on keulilla.
---
sillä vapaus meinaa että näkee millon koukkaa.
Nuorelle lupaukselle se meinas jotain muuta,
aina kisan jälkeen valmiin lähteen verkalle,
rangaistusvetoja ja tv-kovaa ex tempore.
Onhan valmentajallakin vapaus suunnitella
mut ilman sponssei tai viestimenestystä on kansallisen tason jyrä.
Vapaa niinku se mj-dinosaurus,
joka vanhoilla näytöillä kisoihin änkee
ja raastaa pitkälle, keskarille, bankettiin,
viestijoukkueeseen sekä ankkuriks parispirinttiin.
Onks se paras.
Sitäks se meinaa et on keulilla.
Vapaa, se meinas 70-luvulla et sai vetää märää ja tehoja,
mut pullamössömaailmassa se on sitä et senkun otat sitä lepoa.
Vapaus on eloo pesupaikan painees,
mis lenkille lähtö on suorittamista.
Iltapäivätorkut ja hierotus vapauttaa vapinast.
Valitsijat on erehtynyt luuleen sitä tikiks.
Vapautunut, niinku urheilija, joka on uppoutunut tavoitteiden sijasta elämäntapaan.
Ja jalat ja kasettihajoaa ennenkuin pääsee lähellekään jukoo.
Onks se paras.
Sitäks se meinaa et on keulilla.
Kesäl 68vapaus meinas lenkkei savannilla kera leijonien
Nolkytluvulle tultaessa sometusta
Imagonmuokkausta:
Naistenlehtiä ja tv:n kokkiohjelmia,
ei kannata välttää vaan hyödyntää
Näyttäis et paras voi olla vain yhdel tapaa.
Varsinainen menestys silti kiertää.
Jotkut välttämättömyydet vaan kuluu urheiluun.
Mutta silti aina pitäisi olla huipulla.
Onks se paras.
Sitäks se meinaa et on keulilla.
---
torstai 20. marraskuuta 2014
Why you keep on training? osa 2/3
Se on kuin keksisi tikusta asiaa. Tässä tapauksessa tikkua ei edes ole olemassa. Ei meillä Ponnessa ole mitään toimintasuunnitelmaa urheilijoiden moraalisesta ja ensimmäisessä osassa määritellystä poliittisesta kasvatuksesta. Tuskin näin on laita missään muuallakaan. Tuskin partiopojat ovat kolossaan fiilistelleet, että hankitaanpa liuta latvialaisia rokkareita ja vahvistetaan sitä parilla suomalaisella spurgulla niin saadaan suunnistusmaailman moraalinvartijat varpailleen. Ponnen Jukola-ykkösestä muuten puolet on absolutisteja. Jos olet standardisuunnistaja, olet matemaatikko. Nyt sitten äimistelet, miten seitsämästä miehestä saa otettua puolet. Noh, yksi meistä on absolutisti puolet vuodesta.
Tämä on siten vain yhden pohjoisen veljeskunnan yksilön omakohtaista tulkintaa, ei seuran virallista linjaa tai kenenkään muun yksilön ajattelua edustavaa pohdintaa.
The Heartburns jauhaa vihaansa kaikkea kohtaan. Omistan jotain Bergmannin asenteesta kaikkea kohtaan.
Teen sitä mitä kerran jos toisenkin ennenkin. Kopioin näyttöä kuviksi, liitän niitä kuvankäsittelyohjelmaan, yhdistelen paloja espanjalaista vuoristoa, vuoristokylää, jokirotkoa, kiuruvetistä talousmetsää. Ulkopuolisen silmin päämäärätöntä hommaa. Minun elämää.
Jään ja loskan keskeltä löydän hiekkaisen hyppyrimäen rinteen. Sitä on hyvä laittaa, ylös alas. Paremminvoimaan kohti paikallista kuntokeskusta marssivat näkevät sankarin tai konnan - ihan vitun sama.
Näin toteaa nutipääkin ja marssii punttisalille hakemaan lisää skinivalkoista voimaa. Ulkoinen itsevarmuus ja henki on kuin Ponnen miehellä. Sisältämme emme toivottavasti ole yhtä hukassa. Rasismille toki jyrkkä ei vaikka etelän kaupunkilaisilla onkin kiva pyyhkiä hiekkauoppaa ja parkkipeltoa.
Kakkososan loppuun pari lainausta:
-Huhut kuolemastamme ovat epätosia tai ainakin vahvasti liioiteltuja.
-Haluan tehdä historiaa, otan OD:n.
Tämä on siten vain yhden pohjoisen veljeskunnan yksilön omakohtaista tulkintaa, ei seuran virallista linjaa tai kenenkään muun yksilön ajattelua edustavaa pohdintaa.
The Heartburns jauhaa vihaansa kaikkea kohtaan. Omistan jotain Bergmannin asenteesta kaikkea kohtaan.
Teen sitä mitä kerran jos toisenkin ennenkin. Kopioin näyttöä kuviksi, liitän niitä kuvankäsittelyohjelmaan, yhdistelen paloja espanjalaista vuoristoa, vuoristokylää, jokirotkoa, kiuruvetistä talousmetsää. Ulkopuolisen silmin päämäärätöntä hommaa. Minun elämää.
Jään ja loskan keskeltä löydän hiekkaisen hyppyrimäen rinteen. Sitä on hyvä laittaa, ylös alas. Paremminvoimaan kohti paikallista kuntokeskusta marssivat näkevät sankarin tai konnan - ihan vitun sama.
Näin toteaa nutipääkin ja marssii punttisalille hakemaan lisää skinivalkoista voimaa. Ulkoinen itsevarmuus ja henki on kuin Ponnen miehellä. Sisältämme emme toivottavasti ole yhtä hukassa. Rasismille toki jyrkkä ei vaikka etelän kaupunkilaisilla onkin kiva pyyhkiä hiekkauoppaa ja parkkipeltoa.
Kakkososan loppuun pari lainausta:
-Huhut kuolemastamme ovat epätosia tai ainakin vahvasti liioiteltuja.
-Haluan tehdä historiaa, otan OD:n.
torstai 12. kesäkuuta 2014
Jukolaennakko, maastokuvia ja karttapaloja
Jukolaennakko:
Jukola tulee. Sadekeli ei haittaa, lumesta sais jopa etua.
Maastokuvia:
Loading...
Karttapaloja:
Verkkosivu saattaa olla väliaikaisesti pois käytöstä tai muuttanut pysyvästi uuteen osoitteeseen.
Jukola tulee. Sadekeli ei haittaa, lumesta sais jopa etua.
Maastokuvia:
Loading...
Karttapaloja:
Verkkosivu saattaa olla väliaikaisesti pois käytöstä tai muuttanut pysyvästi uuteen osoitteeseen.
perjantai 2. toukokuuta 2014
10milajoukkueen esittely
Jo perinteinen milajoukkueen esittely voitaneen tässä vaiheessa julkaista kun aina arvaamattomat viimeistelytkin on tehty.
1. Juri Uusitalo - ylioppilas Pellosta
2. Markku Isokoski- metsäneuvoja Kiuruvedeltä
3. Perttu Hietala - lääketieteen opiskelija Oulusta
4. Sami-Petteri Juopperi - mittariopiskelija Sodankylästä
5. Lauri Oikarinen - ohjelmistotestaaja Jyväskylästä
6. Olli-Markus Taivainen - aliupseeri Pellosta
7. Samuel Vainiomäki - opettaja Sastamalasta
8. Janne Häkkinen - mittaaja Muuramesta
9. Sampo Hyppölä - lukiolainen Sotkamosta
10. Jere Pantsar - maanviljelijä Pellosta
Tarkempi analyysi joukkueesta tehtiin tällä kertaa ammattilaisvoimin. Sen teki laulu- ja soitinyhtye Kiljuset Pohjois-Savosta: "Liikaa kusipäitä (liian vähän luoteja)"
1. Juri Uusitalo - ylioppilas Pellosta
2. Markku Isokoski- metsäneuvoja Kiuruvedeltä
3. Perttu Hietala - lääketieteen opiskelija Oulusta
4. Sami-Petteri Juopperi - mittariopiskelija Sodankylästä
5. Lauri Oikarinen - ohjelmistotestaaja Jyväskylästä
6. Olli-Markus Taivainen - aliupseeri Pellosta
7. Samuel Vainiomäki - opettaja Sastamalasta
8. Janne Häkkinen - mittaaja Muuramesta
9. Sampo Hyppölä - lukiolainen Sotkamosta
10. Jere Pantsar - maanviljelijä Pellosta
Tarkempi analyysi joukkueesta tehtiin tällä kertaa ammattilaisvoimin. Sen teki laulu- ja soitinyhtye Kiljuset Pohjois-Savosta: "Liikaa kusipäitä (liian vähän luoteja)"
sunnuntai 20. huhtikuuta 2014
Kevätyönviestimehustelua!
Otsikko on pelkkä koukku millä kaapataan lukijoita. Manageri soitti ja kertoi blogin mainosten tuottaneen vuodessa vajaat 8 euroa laarin pohjalle. Sillä ei vielä kuitata kunnan pois vetämiä leiriavustuksia vaikka leikkimökit ei kalliita olekaan.
Sen vuoksi otin kierot keinot käyttöön. Tässä ei mehustella Kevätyötä. Silti mieltä aina lämmittää kun huomaa että joku jaksaa olla meillekin kateellinen.
yst.terv. Ponnen kasvatti
Sen vuoksi otin kierot keinot käyttöön. Tässä ei mehustella Kevätyötä. Silti mieltä aina lämmittää kun huomaa että joku jaksaa olla meillekin kateellinen.
yst.terv. Ponnen kasvatti
perjantai 21. maaliskuuta 2014
C is for culture.
Kun lehmille soittaa klasaria ne tuottaa paremmin maitoa, pandat diggaa Prince of Soulia kutumusana ja 23 vuotta kuurona ollut, mutta nyt kuuleva vihaa Justin Bieberiä ja rakastaa Explosions in the Skyta.
Kun suunnistajille sanoo klasari niin ne luulee et se on lempinimi jollekin Ruotsin pikkuviestille. En minä tietenkään väitä, että suunnistajat olisi jotenkin vähemmän kultturelleja kuin muutkaan urheilijat. Kuunnelkaa vaikka lätkäjoukkueiden kannatuslauluja; voi sitä myötähäpeän määrää!
Suunnistajien lukemat kirjat rajoittuvat Rastivuoteen, Suunnistustaitoon ja Jukolan Viestin Tarinaan. Niistäkin on katsottu vain kartat.
Teatterissa suunnistaja ei käy, oma laji on kuulemma riittää. Kesäteatteriinkin raahaudutaan vain kun pääroolissa olevan mökkinaapurin mieltä ei haluta pahoittaa.
Taidenäyttely on silkkaa ajanhukkaa ja sitä paitsi Pirkkalassa on iltarastit, jonne on päästävä.
Omakätinen kirjoittaminen tai piirustelu rajoittuu karttoihin, karttojen reunaan kirjoitettaviin kommentteihin ja harjoituspäiväkirjan täyttämiseen.
Joskus kuitenkin toivoisi, että kisoissa soitettaisiin muutakin kuin humppaa ja ihmisten kanssa voisi keskustella Paul Austerin uudesta.
Paitsi mikroreitinvalinnoissa suunnistaja häviää eläimelle myös kulttuurintuntemuksen saralla.
Muutosta voi aloitella vaikka ymmärtämällä tämän Eino Leinon viime vuosisadan alkupuolella duunaaman pätkän:
Kyltyyri
[Helsingin murteella]
“Kyltyyri! Kyltyyri! Kyltyyri!”
Tuo huuto on Suomessa syyri,
Mut mikä se on se kyltyyri?
Kas, siinäpä pulma on jyyri.
Se on yhdelle ooppera-kyyri,
taas toiselle Tukholma-tyyri,
Duncan, Forssellin figyyri
tai Parisin polityyri.
Tuhatkarvainen on kyltyyri -
se on Kiinassa Kiinaan myyri -
mut Suomessa Suomen kyltyyri
tuon kaiken on karrikatyyri.
Kun suunnistajille sanoo klasari niin ne luulee et se on lempinimi jollekin Ruotsin pikkuviestille. En minä tietenkään väitä, että suunnistajat olisi jotenkin vähemmän kultturelleja kuin muutkaan urheilijat. Kuunnelkaa vaikka lätkäjoukkueiden kannatuslauluja; voi sitä myötähäpeän määrää!
Suunnistajien lukemat kirjat rajoittuvat Rastivuoteen, Suunnistustaitoon ja Jukolan Viestin Tarinaan. Niistäkin on katsottu vain kartat.
Teatterissa suunnistaja ei käy, oma laji on kuulemma riittää. Kesäteatteriinkin raahaudutaan vain kun pääroolissa olevan mökkinaapurin mieltä ei haluta pahoittaa.
Taidenäyttely on silkkaa ajanhukkaa ja sitä paitsi Pirkkalassa on iltarastit, jonne on päästävä.
Omakätinen kirjoittaminen tai piirustelu rajoittuu karttoihin, karttojen reunaan kirjoitettaviin kommentteihin ja harjoituspäiväkirjan täyttämiseen.
Joskus kuitenkin toivoisi, että kisoissa soitettaisiin muutakin kuin humppaa ja ihmisten kanssa voisi keskustella Paul Austerin uudesta.
Paitsi mikroreitinvalinnoissa suunnistaja häviää eläimelle myös kulttuurintuntemuksen saralla.
Muutosta voi aloitella vaikka ymmärtämällä tämän Eino Leinon viime vuosisadan alkupuolella duunaaman pätkän:
Kyltyyri
[Helsingin murteella]
“Kyltyyri! Kyltyyri! Kyltyyri!”
Tuo huuto on Suomessa syyri,
Mut mikä se on se kyltyyri?
Kas, siinäpä pulma on jyyri.
Se on yhdelle ooppera-kyyri,
taas toiselle Tukholma-tyyri,
Duncan, Forssellin figyyri
tai Parisin polityyri.
Tuhatkarvainen on kyltyyri -
se on Kiinassa Kiinaan myyri -
mut Suomessa Suomen kyltyyri
tuon kaiken on karrikatyyri.
sunnuntai 16. maaliskuuta 2014
Vastaus ei-kysymykseen
Hyvä Ponnen Uusi tul...
Pellon Ponsi harkitsee vahvasti perustavansa Kylänsaareen Goreen saaren tyyliin keskuksen, josta Ponnen suunnistajia voidaan tehokkasti laivata alavirtaan tai ylävirtaan Väylää pitkin kohti uusia ja innovatiivisia suunnistusseuroja, joilla ei pikkurahasta tai pätäkästä tai hynästä tai massista tai fyffestä tai fyrkasta tai hillosta tai paalusta tai nappulasta ole pulaa. Kylänsaaresta valmistellaan myös päivitettyä karttaa, jotta siirtoaan odottavat suunnistajat eivät pääse pitämään turhia lepopäiviä managerien vertaillessa toinen toistaan suurempien siirtosummien kyllästämiä sopimusluonnoksia ja etsiessä niistä porsaanreikiä kuten vaikkapa vaatimusta kasvattajaseuralle maksettavista huimista siirtokorvauksista tai pykälää, joka pakottaa osallistumaan amareihin ilman eri suostumusta.
Pellon Ponsi harkitsee vahvasti perustavansa Kylänsaareen Goreen saaren tyyliin keskuksen, josta Ponnen suunnistajia voidaan tehokkasti laivata alavirtaan tai ylävirtaan Väylää pitkin kohti uusia ja innovatiivisia suunnistusseuroja, joilla ei pikkurahasta tai pätäkästä tai hynästä tai massista tai fyffestä tai fyrkasta tai hillosta tai paalusta tai nappulasta ole pulaa. Kylänsaaresta valmistellaan myös päivitettyä karttaa, jotta siirtoaan odottavat suunnistajat eivät pääse pitämään turhia lepopäiviä managerien vertaillessa toinen toistaan suurempien siirtosummien kyllästämiä sopimusluonnoksia ja etsiessä niistä porsaanreikiä kuten vaikkapa vaatimusta kasvattajaseuralle maksettavista huimista siirtokorvauksista tai pykälää, joka pakottaa osallistumaan amareihin ilman eri suostumusta.
Samalla mainittakoon, että amarit on muistini mukaan ensi vuonna Pellossa.
Ystävällisin terveisin
Huutokauppaa valmisteleva meklari
lauantai 15. maaliskuuta 2014
R.U.O.T.S.I.
Lähes perinteinen Ruotsin leiri lähestyy.
"Ruotsissa tuntuu kuin olis kevät."
"Kun lähdet Ruotsiin niin älä hyvä ihminen mene laivalla vaan aja autolla...siellä on kuule hyvät tiet!"
"Ruotsalainen ei syö matkalla kuin omia eväitä."
"Piikkareita suositellaan...Me like! Jag tycker jne."
"Huomaa, että on tultu Ruotsiin."
"Ensin vedettiin pitkää, sitten kovaa ja sitten se mitä oli jäljellä."
"Odotin siinä, että se rasti olis näkyny, mutta vielä mitä, kompastuin siihen...no otin siitä sitten opikseni ja katsoin aina rastin likellä tarkasti jalkoihini. Niin ne liput löyty."
"Skånen, ja Tanskan entinen, korkein kohta sijaitsee vatukon keskellä pienellä kumpareella hevoshaan vieressä. Siellä kun horsmien seassa seisoo tuntee olevansa huipulla."
"Toisena vaihtoon, kaksi sekuntia keulasta, mutta miehet ei ole tyytyväisiä...karata pitäis!"
"Ruotsalainen kilpailukeskus ilman siltaa on kuin suunnistaja ilman kompassia."
"Ruotsalainen suunnistukisa ilman yleisörastia on kuin suunnistaja ilman karttaa."
"Yöreenissä työstetään polkua paitsi silloin kun niitä ei ole."
"Tuulimyllyjä on laitettu vieri viereen niin paljon, että niitä ei ole riittänyt ruotsalaiseen urheilujärjestelmään yhtään - siinä sen salaisuus!"
"Jos tämä hattaranmakuinen litku on hyvää niin lupaan syödä hapansilakkaa."
"Jos tämä nahkanmakuinen mehu on hyvää lupaan syödä siankorvan."
"Suomessa vappuna juostaan kisat Tuusulassa, Ruotsissa porukka kävelee jonossa ja luulee, että Volvon tehtaat pelastuu sillä."
"Kansankoti: samanlaisia taloja vieri vieressä silmänkantamattomiin."
"Ruotsissa on joka kylässä sprintin paikka."
"Ruotsissa on klassikkoviestejä enemmän kuin puhelinluettelossa Pettersoneja."
"Hoidetaan noi yöosuudet huolella niin päästään aamulla hyvin letkoihin."
"Ruotsissa et voi olla törmäämättä suomalaiseen, ne on ne jampat siellä nakkikioskin kulmalla."
"Kartta oli vähän yleistetty. Kartta oli ylikorostettu."
"Kartta oli ruotsalaistyylinen."
"Kulttuurimaata osaan suunnistaa oikein hyvin."
"Stockis on mun toinen koti."
"Ponnelle leirikeskus Valhallavägeniltä."
"Se tuli viis kertaa ohi ja kiroili joka kerta enemmän."
""Ei ykkösellä voi olla yhtä leimasinta, eihän?"
"Eihän hajontana voi olla perhoset?"
"Eikö siin ollu ollenkaan hajontaa?"
"Ota sä toi viistoistakilsanen niin mä otan tän vajaan vitosen."
"Klippan sellainen paikka missä junarata kulkee melkein keskustan läpi ja sitten siitä on tehny yks punkkibändi biisin."
"Jos mootoritie vie Göteborgiin, luulen, että samaa tietä pääsee takaisinkin."
"Kiviaita löytyy joka kartalta ja jos ei löydy niin sellainen rakennetaan."
"Onko täällä Ponnen miehiä?"
"Onks noi jotain kovia kavereita?"
"Jaa mille festareille, ei kun suunnistuskisaan."
"Onhan täällä mäkeä ja penkkaa ja Norjaa."
"Parasta ruotsalaista on melkein tasainen avokalliomaasto, jossa pitkulaiset suot rikkovat maastoa ja saa siinä olla kans sellainen kangaspätkä lopussa."
"Vedetään kovaa, jotta keritään vetää toinenkin kova."
"Ruotsissa tuntuu kuin olis kevät."
"Kun lähdet Ruotsiin niin älä hyvä ihminen mene laivalla vaan aja autolla...siellä on kuule hyvät tiet!"
"Ruotsalainen ei syö matkalla kuin omia eväitä."
"Piikkareita suositellaan...Me like! Jag tycker jne."
"Huomaa, että on tultu Ruotsiin."
"Ensin vedettiin pitkää, sitten kovaa ja sitten se mitä oli jäljellä."
"Odotin siinä, että se rasti olis näkyny, mutta vielä mitä, kompastuin siihen...no otin siitä sitten opikseni ja katsoin aina rastin likellä tarkasti jalkoihini. Niin ne liput löyty."
"Skånen, ja Tanskan entinen, korkein kohta sijaitsee vatukon keskellä pienellä kumpareella hevoshaan vieressä. Siellä kun horsmien seassa seisoo tuntee olevansa huipulla."
"Toisena vaihtoon, kaksi sekuntia keulasta, mutta miehet ei ole tyytyväisiä...karata pitäis!"
"Ruotsalainen kilpailukeskus ilman siltaa on kuin suunnistaja ilman kompassia."
"Ruotsalainen suunnistukisa ilman yleisörastia on kuin suunnistaja ilman karttaa."
"Yöreenissä työstetään polkua paitsi silloin kun niitä ei ole."
"Tuulimyllyjä on laitettu vieri viereen niin paljon, että niitä ei ole riittänyt ruotsalaiseen urheilujärjestelmään yhtään - siinä sen salaisuus!"
"Jos tämä hattaranmakuinen litku on hyvää niin lupaan syödä hapansilakkaa."
"Jos tämä nahkanmakuinen mehu on hyvää lupaan syödä siankorvan."
"Suomessa vappuna juostaan kisat Tuusulassa, Ruotsissa porukka kävelee jonossa ja luulee, että Volvon tehtaat pelastuu sillä."
"Kansankoti: samanlaisia taloja vieri vieressä silmänkantamattomiin."
"Ruotsissa on joka kylässä sprintin paikka."
"Ruotsissa on klassikkoviestejä enemmän kuin puhelinluettelossa Pettersoneja."
"Hoidetaan noi yöosuudet huolella niin päästään aamulla hyvin letkoihin."
"Ruotsissa et voi olla törmäämättä suomalaiseen, ne on ne jampat siellä nakkikioskin kulmalla."
"Kartta oli vähän yleistetty. Kartta oli ylikorostettu."
"Kartta oli ruotsalaistyylinen."
"Kulttuurimaata osaan suunnistaa oikein hyvin."
"Stockis on mun toinen koti."
"Ponnelle leirikeskus Valhallavägeniltä."
"Se tuli viis kertaa ohi ja kiroili joka kerta enemmän."
""Ei ykkösellä voi olla yhtä leimasinta, eihän?"
"Eihän hajontana voi olla perhoset?"
"Eikö siin ollu ollenkaan hajontaa?"
"Ota sä toi viistoistakilsanen niin mä otan tän vajaan vitosen."
"Klippan sellainen paikka missä junarata kulkee melkein keskustan läpi ja sitten siitä on tehny yks punkkibändi biisin."
"Jos mootoritie vie Göteborgiin, luulen, että samaa tietä pääsee takaisinkin."
"Kiviaita löytyy joka kartalta ja jos ei löydy niin sellainen rakennetaan."
"Onko täällä Ponnen miehiä?"
"Onks noi jotain kovia kavereita?"
"Jaa mille festareille, ei kun suunnistuskisaan."
"Onhan täällä mäkeä ja penkkaa ja Norjaa."
"Parasta ruotsalaista on melkein tasainen avokalliomaasto, jossa pitkulaiset suot rikkovat maastoa ja saa siinä olla kans sellainen kangaspätkä lopussa."
"Vedetään kovaa, jotta keritään vetää toinenkin kova."
maanantai 10. maaliskuuta 2014
Eihän tällaista roskaa kannattaisi julkaista, mutta jotta saahaan sisältöä tänne niin pistetäänpä eetteriin sitten kuitenkin
Okei, suunnistusblogejahan on karkeasti ottaen kolmenlaisia. Sellaisia, joissa kirjoitetaan asiaa omista henkilökohtaisista tapahtumista eli lenkkarien ulkoilutuksesta ja kisa-analyyseistä. Nämä blogit kiinnostavat vain a)blogistia itseään b)blogistin lähipiiriä. Toinen kategoria ovat blogit, joissa kirjoitetaan lähes kaikesta suunnistukseen liittyvästä usein kantaaottavaan sävyyn, toisin sanoen arvostellaan joukkuevalintoja ja arvokisojen maastovalintoja. Nämä kiinnostavat a)kirjoituksen kohteita b)blogistin kanssa samaa mieltä olevia. Kolmas kategoria ovat blogit, joissa kirjoitetaan suunnistuksesta metatasolla eli siten, että ensin suunnistus pilkotaan atomeiksi ja yritetään tämän jälkeen kasata uudelleen. Nämä kiinnostavat a)friikkejä b)toisia friikkejä. Ensimmäinen blogitaso on henkilökohtainen, toinen yleinen ja kolmas transsendenttinen. Samassa blogissa voi olla kirjoituksia, jotka osuvat eri kategorioihin. Kuitenkin jokaisen blogistin perusta ja kirjoittamisen intentio on painottunut johonkin mainituista ketegorioista. Syrjähyppyjä saattaa esiintyä, mutta blogin perimmäinen tarkoitus on joko henkilökohtainen, yleinen tai perustason ylitystä yrittävä.
Sen joka lukee suunnistajien blogeja täytyy edes jollain tasolla olla itse kiinnostunut niistä. Voidaankin miettiä tilannetta, jossa suunnistusblogissa julkaistaisiin alla olevan kaltaista tekstiä:
Kato ku tää mun tietysti oli joo niin hän se joo kato olis tietysti voinu olla mut en mä kyl nyt voi sillee sanoo et siin olis ollu joku semmone siinä tai mitä olisko se voinu vaik ei kait se sillee saattais ottaa vaan ja niin kyl mää toki ymmärrän et on se toisaalt sillee ymmärrettävää et siel oli jo ollu joku kun olis voinu laittaa jonkun muun siihen tilal mut saattoi siin olla kyl...
tai alla olevan kaltaista tekstiä:
1+2+3+4+5+6+7+8+9+10. 10+9+8+7+6+5+4+3+2+1.
tai seuraavankaltaista:
UUUUUUUUUUUU, IIIIIIIIIIIIIIIIIIIII, JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!
Ensimmäistä kohtaa ykköskategorian blogin lukija pitäisi henkilökohtaisena tilityksenä, toista vetosarjoina ja kolmatta tunteen kuvauksena. Toisen kategorian blogilukija pitäisi ensimmäistä kuvauksena kaikkialla läsnäolevasta jahkailusta, toista väärin laskettuina rankipisteinä tai katsastussijoituksina ja kolmatta tuskanhuutona systeemin mädännäisyydestä. Kolmannen blogikategorian lukijat pitäisivät ensimmäistä kuvauksena suunnistajan ajatusmyllystä kisan aikana, toista kuvauksena ennakoinnin jatkuvuudesta tai matemaattisena mallina onnistuneen suorituksen osatekijöistä ja kolmatta pureutumisena henkisen valmentautumisen syvärakenteisiin.
Jotain muutakin piti tähän väliin kirjoittaa, mutta en kyllä millään muista mitä, joten hypätään suoraan loppuun.
Mitä sitten tämä blogi mitä juuri nyt luet, tai ainakin olet lukevinasi, edustaa? Joskus olen pienessä mielessäni miettinyt, että olisiko tämä blogi suunnistusblogeista. Toisin sanoen voisiko kaiken sisällön tiivistää ajatukseen siitä, että kaikki tekstit yrittävät tavoittaa, pilkkoa tai nähdä toiselta kantilta sen miten suunnistusblogeja yleensä kirjoitetaan. Tai sitten tämä on vain wannabetaideblogi yks Kaken tyyliin sulautettuna vain suunnistuksen kautta runouden ja polemiikan sijaan.
Oikeastaanhan sillä ei juurikaan ole merkitystä miten asia lopulta on.
Sen joka lukee suunnistajien blogeja täytyy edes jollain tasolla olla itse kiinnostunut niistä. Voidaankin miettiä tilannetta, jossa suunnistusblogissa julkaistaisiin alla olevan kaltaista tekstiä:
Kato ku tää mun tietysti oli joo niin hän se joo kato olis tietysti voinu olla mut en mä kyl nyt voi sillee sanoo et siin olis ollu joku semmone siinä tai mitä olisko se voinu vaik ei kait se sillee saattais ottaa vaan ja niin kyl mää toki ymmärrän et on se toisaalt sillee ymmärrettävää et siel oli jo ollu joku kun olis voinu laittaa jonkun muun siihen tilal mut saattoi siin olla kyl...
tai alla olevan kaltaista tekstiä:
1+2+3+4+5+6+7+8+9+10. 10+9+8+7+6+5+4+3+2+1.
tai seuraavankaltaista:
UUUUUUUUUUUU, IIIIIIIIIIIIIIIIIIIII, JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!
Ensimmäistä kohtaa ykköskategorian blogin lukija pitäisi henkilökohtaisena tilityksenä, toista vetosarjoina ja kolmatta tunteen kuvauksena. Toisen kategorian blogilukija pitäisi ensimmäistä kuvauksena kaikkialla läsnäolevasta jahkailusta, toista väärin laskettuina rankipisteinä tai katsastussijoituksina ja kolmatta tuskanhuutona systeemin mädännäisyydestä. Kolmannen blogikategorian lukijat pitäisivät ensimmäistä kuvauksena suunnistajan ajatusmyllystä kisan aikana, toista kuvauksena ennakoinnin jatkuvuudesta tai matemaattisena mallina onnistuneen suorituksen osatekijöistä ja kolmatta pureutumisena henkisen valmentautumisen syvärakenteisiin.
Jotain muutakin piti tähän väliin kirjoittaa, mutta en kyllä millään muista mitä, joten hypätään suoraan loppuun.
Mitä sitten tämä blogi mitä juuri nyt luet, tai ainakin olet lukevinasi, edustaa? Joskus olen pienessä mielessäni miettinyt, että olisiko tämä blogi suunnistusblogeista. Toisin sanoen voisiko kaiken sisällön tiivistää ajatukseen siitä, että kaikki tekstit yrittävät tavoittaa, pilkkoa tai nähdä toiselta kantilta sen miten suunnistusblogeja yleensä kirjoitetaan. Tai sitten tämä on vain wannabetaideblogi yks Kaken tyyliin sulautettuna vain suunnistuksen kautta runouden ja polemiikan sijaan.
Oikeastaanhan sillä ei juurikaan ole merkitystä miten asia lopulta on.
maanantai 24. helmikuuta 2014
tiistai 3. joulukuuta 2013
Why you keep on training? osa 1/3
´Cause I have to, sanois Torso. Miksi sinun pitää? Pakottaako joku? Nautitko siitä?
-Ei. Pitkä tarina, lyhyt versio siitä.
-Ei. Pitkä tarina, lyhyt versio siitä.
Urheilijoiden poliittis-moraalisesta kasvamisesta
Perusteita on monia, ne on erilaisia. Karrikoituna Terän halailut, suolauksen lisääminen KR:n ukoilla, Kymijoen varrella ahtaat ajat, ne ovat esimerkkejä perusteista. Kuulemma Tume-päivällisen olemassaolon aistii aamulla kipeästä kyljestä ja siitä että edellisestä illasta ei ole muistikuvia. Näitä stereotypioitahan riittää ja kaikilla lajifriikeillä on näkemyksensä tärkeimpien ryhmittymien keskeisimmistä perusteista.
Samanlaista toimintaa löytyy alemmiltakin tasoilta, aina Kooveen jostakin yhteisöstä revittyjen huippuyksilöiden ryhmityksestä ulkopuolelle jättäytyneiden entisten lupausten kerhoon, Kemiöön. Jos unohdetaan suoraviivaisuus ja mietitään perusteita tarkemmin, mitä tämä on esimerkiksi meillä Ponnessa, on tarina pitkä kuin menomatka syksyn SM:iin. Voitteko muuten uskoa, joskus paluumatka on vielä pidempi.
Tästä näkyy tulevan tieteellinen, pitkä ja nuivankuiva juttu. Senpä vuoksi mielenkiinnon ylläpitämiseksi jaan tämän tekstin kolmeen osaa. Ensimmäinen osa pohjustaa ajatusta urheilijan moraalisen kasvamisen malleista, toinen sitä miten tämä näkyy käytännössä Ponnessa ja kolmanteen keksitään jotain muuta suolesta olevaa tarinaa.
Samanlaista toimintaa löytyy alemmiltakin tasoilta, aina Kooveen jostakin yhteisöstä revittyjen huippuyksilöiden ryhmityksestä ulkopuolelle jättäytyneiden entisten lupausten kerhoon, Kemiöön. Jos unohdetaan suoraviivaisuus ja mietitään perusteita tarkemmin, mitä tämä on esimerkiksi meillä Ponnessa, on tarina pitkä kuin menomatka syksyn SM:iin. Voitteko muuten uskoa, joskus paluumatka on vielä pidempi.
Tästä näkyy tulevan tieteellinen, pitkä ja nuivankuiva juttu. Senpä vuoksi mielenkiinnon ylläpitämiseksi jaan tämän tekstin kolmeen osaa. Ensimmäinen osa pohjustaa ajatusta urheilijan moraalisen kasvamisen malleista, toinen sitä miten tämä näkyy käytännössä Ponnessa ja kolmanteen keksitään jotain muuta suolesta olevaa tarinaa.
perjantai 29. marraskuuta 2013
Cyykkeli II
Ponnen perinteisellä talvileirillä nähtiin uusia vahvistuksia. Ilmeisesti seura alkaa tulevaisuudessa panostamaan enemmän pysuun.
Viimeiset ohjeet ennen starttia.
The Terminator koolla ekana.
Joka tapauksessa loppukiriinhän se meni.
MMoser spekuloi kisan jälkeen.
Letkajenkkaa.
Salmiakki on parempi kuin perhoset ja lenkkihajonta parempi kuin putki, mutta putki on parempi kuin salmiakki ja perhoset parempi kuin lenkki, toteaa manageri.
tiistai 26. marraskuuta 2013
Hanki itselles cuppi
Kurkosupin myyntiaikeiden innoittamana päätimme harkita myös KaTa-cupin myymistä ulkomaisille sijoittajille, osakeantia ja pörssiin listautumista tai ainakin sen järjestelyoikeuksien lisenssimaksujen korottamista nykyisestä. Uskomme että niinkin menestyvä konsepti kuin Kairojen Taitaja-cup tarjoaa mahdollisuuden menestyvälle liiketoiminnalle. Tutkimukset osoittavat KaTa-cupin brändin olevan samassa tunnettavuusmittakaavassa kuin amerikkalainen nöyryys. Eli markkina-arvo on hurja. Kaikki mittarit näyttävät huimia kehityslukuja. Kilpailijamäärä on kasvanut alun kolmesta nykyiseen noin kolmeen. Nettisivut ovat kiinnostaneet väkeä kuin kilo p... Jututkin siellä on aika uusia. Mainostajia voisi olla portaille asti jos vain markkinointikoneisto osaisi Hirvaskosken laavulle missä KaTa-cupin hulppea avokonttori sijaitsee. Nokipannukahvitkin voitaisiin hyvässä lykyssä tarjota ja tuoretta lähdevettä ihan varmasti. Joka tapauksessa KaTa-cup organisaatio on jo pitemmän aikaa etsinyt itselleen uutta strategianluojaa ja yhtiön myyntikuntoon laittajaa. Halukkaita ei kuitenkaan, suurista erorahoista ja asunto-ja ajoneuvobonuksista huolimatta, ole näkynyt. Edes majoitus Salmilompolon luonnonkauniilla järvellä tai ilmainen polkupyörän käyttöoikeus ei ole saanut maailman huippuanalyytikkoja ja muita besservisseritalousintoilijoita mukaan rakentamaan KaTa-cupin brändiä yhä kiehtovammaksi. Brändityöryhmämme onkin näistä vastoinkäymisistä viisaantuneena päättänyt alkaa entistä salamyhkäisemmäksi. Jos aiemmin esimerkiksi tiedotus saattoi tapahtua tunnin varoitusajalla niin tulevaisuudessa sitä ei luultavasti tapahdu ollenkaan. Myös aiemmin ajoittain käytössä olleet heijastimet rasteilla on uusimpien suunnitelmien mukaan päätetty korvata palalla vessapaperia. Nämä leikkaukset koskevat yhtiön kaikkia nollaa työntekijää ja siitä koituvat säästöt ovat miljardisosaeuron luokkaa. Joten näillä puheilla ihan hitosti fyffee tulemaan ja brändi on teidän. Kata-cupin sisaryhtiön KaPa-cupin toimintaan nämä tulevat järjestelyt eivät vaikuta vaan se jatkaa huonoksi havaitulla linjallaan myös tulevaisuudessa.
Tiedote. Julkaisuvapaa heti.
Tiedote. Julkaisuvapaa heti.
H-liiga
Ajankulukseni suunnittelin varjohippiliigan. Se menis näin:
1. osakilpailu starttaisi Kajangin takamailta, verryttelykartan alue taas olis Muorinharjun ja Pitkäkoskenmaan alueilla. Maalin paikkana olisi Ketokosken sillanpieli. Matka noin 25k ja pitkiä välejä. Kuvaus hoidettaisiin muutamalla helikopterilla, joten tyyni ja muutenkin hyvä keli tilaukseen. Väliaikalähtö, lähtöväli 10min. Karanteeni Muonioon ja sieltä bussilla mestoille noin klo 05:30. Vanha kartta näkyville lähtökarsinaan. Maasto perushyvää lappilaista kangasta ja kalliota.
2. osakilpailu. Pikku mutkan kautta Kirakkajärveltä Sevettijärvelle. Esimerkiksi Äälisselkä voisi olla hyvä kääntöpaikka. Sinne myös juomarasti. Matka 40k. Takaa-ajo, yli puolituntia ensimmäisessä osakilpailussa jääneet jääköön kotiin. Maasto kivistä ja vetistä. Ei ihmisen jälkeä. Tyyppimaastoreeniinkin maastoa riittäisi. Kuvayhteys samoin kuin ensimmäisessä osakilpailussa.
3. osakilpailu. Lähtö melkein asfaltilta. Maali Kevon tutkimusasemalla. Kisa lähinnä kanjonia seuraillen. Matka 55k. Studioon asiantuntijaksi joku vanha lapinkävijämainari. Luomusjärvillä saisi erityisen hienoa kopterikuvaa. Takaa-ajo, yli puolituntia kahdessa ensimmäisessä osakilpailussa jääneet jääköön kotiin. Maasto kohtuullisia korkeuseroja sisältävää.
4. osakilpailu. Pikamatka Mielmukkavaarassa. Matka 15k. Rastinottoa ja yleisörasti, ehkä jopa puolen minuutin varvaus. Lähtö norjalaistyyliin vaaran ylärinteille. Maastossa fyysisiä kuvasrasteja. Koptereita ei tarvittaisi, joten vettä saisi sataa ihan rauhassa. Jopa toivottavaa näin räkkäaikaan. Maasto kaksijakoinen. Väliaikalähtö. Kaikki pääsisi mukaan metsästämään elintärkeitä ranking-pisteitä. Tai ei ihan kaikki, top 40 esmes. Tyyppimaastoreeni esimerkiksi Vuosukkaselässä.
5. Kaupallinen kikkailu jatkuu eli sprintti. Lähtö Koutalaelta ja maali Tunturijärven parkkiksella. Yleisörasti, loppulenkki ja kaikki. Enää odotellaan sen valmistumista. Money & Rock'n'Roll.
6. Paluu perusasioiden pariin eli normaalimatka. Lähtö Aalistunturilta. Porovaarojen ja Nälännön kautta Kaarrelakeen, josta loppulenkki pohjoispuolen kankailla ja soilla. Matka loppulenkin pituudesta riippuen 18-35k. Helikopterit saisi jäädä maahan, sillä ihan ihkaoikea yleisörastikin olisi tarjolla. Väliaikalähtö.
7. Viimeisen osakisan huippujännittävän takaa-ajoletkajenkan näyttämönä voisi sitten olla vaikka Espoon tai Helsingin keskuspuisto tai Kaupin urheilupuisto tai Runosmäki. Joku säksätysmaasto kuitenkin olis ihan kiva. Paljon rasteja ja loppukirikamppailu.
Aika lappipainotteiseksihän tämä liigailu menisi, mutta siellähän ne ainoat hyvät maastotkin on. Tai sitten tän nimi voisi olla Lappiliiga, mutta ainiin sehän on oikeaa urheilua.
Joka tapauksessa olis se aika kiva jos se tämmöinen olis.
1. osakilpailu starttaisi Kajangin takamailta, verryttelykartan alue taas olis Muorinharjun ja Pitkäkoskenmaan alueilla. Maalin paikkana olisi Ketokosken sillanpieli. Matka noin 25k ja pitkiä välejä. Kuvaus hoidettaisiin muutamalla helikopterilla, joten tyyni ja muutenkin hyvä keli tilaukseen. Väliaikalähtö, lähtöväli 10min. Karanteeni Muonioon ja sieltä bussilla mestoille noin klo 05:30. Vanha kartta näkyville lähtökarsinaan. Maasto perushyvää lappilaista kangasta ja kalliota.
2. osakilpailu. Pikku mutkan kautta Kirakkajärveltä Sevettijärvelle. Esimerkiksi Äälisselkä voisi olla hyvä kääntöpaikka. Sinne myös juomarasti. Matka 40k. Takaa-ajo, yli puolituntia ensimmäisessä osakilpailussa jääneet jääköön kotiin. Maasto kivistä ja vetistä. Ei ihmisen jälkeä. Tyyppimaastoreeniinkin maastoa riittäisi. Kuvayhteys samoin kuin ensimmäisessä osakilpailussa.
3. osakilpailu. Lähtö melkein asfaltilta. Maali Kevon tutkimusasemalla. Kisa lähinnä kanjonia seuraillen. Matka 55k. Studioon asiantuntijaksi joku vanha lapinkävijämainari. Luomusjärvillä saisi erityisen hienoa kopterikuvaa. Takaa-ajo, yli puolituntia kahdessa ensimmäisessä osakilpailussa jääneet jääköön kotiin. Maasto kohtuullisia korkeuseroja sisältävää.
4. osakilpailu. Pikamatka Mielmukkavaarassa. Matka 15k. Rastinottoa ja yleisörasti, ehkä jopa puolen minuutin varvaus. Lähtö norjalaistyyliin vaaran ylärinteille. Maastossa fyysisiä kuvasrasteja. Koptereita ei tarvittaisi, joten vettä saisi sataa ihan rauhassa. Jopa toivottavaa näin räkkäaikaan. Maasto kaksijakoinen. Väliaikalähtö. Kaikki pääsisi mukaan metsästämään elintärkeitä ranking-pisteitä. Tai ei ihan kaikki, top 40 esmes. Tyyppimaastoreeni esimerkiksi Vuosukkaselässä.
5. Kaupallinen kikkailu jatkuu eli sprintti. Lähtö Koutalaelta ja maali Tunturijärven parkkiksella. Yleisörasti, loppulenkki ja kaikki. Enää odotellaan sen valmistumista. Money & Rock'n'Roll.
6. Paluu perusasioiden pariin eli normaalimatka. Lähtö Aalistunturilta. Porovaarojen ja Nälännön kautta Kaarrelakeen, josta loppulenkki pohjoispuolen kankailla ja soilla. Matka loppulenkin pituudesta riippuen 18-35k. Helikopterit saisi jäädä maahan, sillä ihan ihkaoikea yleisörastikin olisi tarjolla. Väliaikalähtö.
7. Viimeisen osakisan huippujännittävän takaa-ajoletkajenkan näyttämönä voisi sitten olla vaikka Espoon tai Helsingin keskuspuisto tai Kaupin urheilupuisto tai Runosmäki. Joku säksätysmaasto kuitenkin olis ihan kiva. Paljon rasteja ja loppukirikamppailu.
Aika lappipainotteiseksihän tämä liigailu menisi, mutta siellähän ne ainoat hyvät maastotkin on. Tai sitten tän nimi voisi olla Lappiliiga, mutta ainiin sehän on oikeaa urheilua.
Joka tapauksessa olis se aika kiva jos se tämmöinen olis.
maanantai 25. marraskuuta 2013
Lukijakilpailu - varjojuoksukilometrikisa
Muukkeli haastoi lukijansa juoksemaan, mutta unohti mainita, mitä juokseminen on. Siksipä Karun maan villi kansa julistaa käyntiin lukijakilpailun, jonka tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon juoksukilometrejä viikon aikana.
2000-luvun arkistojen Juoksija-lehdissä ja syystalvilla Etelä-Eurooppaan suuntaavissa lentokoneissa kerrotaan hurjia väitteitä kuinka yli 4min/km on juoksun häpäisyä. Naisetkin lähinnä lyllertävät jos kilometrivauhti painuu yli 4:45.
Nytpä sitten kisataan siitä, kuka saa kasaan eniten juoksukilometrejä kalenteriviikon aikana. Juoksukilometriksi lasketaan miehillä alle 4min/km ja naisilla alle 4:45min/km edetyt kilometrit. Kilpailuaikaa joulukuun alusta helmikuun loppuun. Juoksukilometrien raportointi tämän tekstin kommentteihin heti viikon päätyttyä.
Ponsi on NONAME -seura, mutta varjokisan palkintona emme takkiamme anna. Siispä voittajalle annetaan ilmaiset kartat viikon leirille Pelloon. Luulisi maastojen voittajalle sopivan kun pääosassa niistä 4min/km vauhti alittuu kevyellä iltalenkilläkin.
2000-luvun arkistojen Juoksija-lehdissä ja syystalvilla Etelä-Eurooppaan suuntaavissa lentokoneissa kerrotaan hurjia väitteitä kuinka yli 4min/km on juoksun häpäisyä. Naisetkin lähinnä lyllertävät jos kilometrivauhti painuu yli 4:45.
Nytpä sitten kisataan siitä, kuka saa kasaan eniten juoksukilometrejä kalenteriviikon aikana. Juoksukilometriksi lasketaan miehillä alle 4min/km ja naisilla alle 4:45min/km edetyt kilometrit. Kilpailuaikaa joulukuun alusta helmikuun loppuun. Juoksukilometrien raportointi tämän tekstin kommentteihin heti viikon päätyttyä.
Ponsi on NONAME -seura, mutta varjokisan palkintona emme takkiamme anna. Siispä voittajalle annetaan ilmaiset kartat viikon leirille Pelloon. Luulisi maastojen voittajalle sopivan kun pääosassa niistä 4min/km vauhti alittuu kevyellä iltalenkilläkin.
maanantai 11. marraskuuta 2013
Oktaavin mittainen tauko
Taas näitä metoditekstejä...Voi ei!
Aamulla burnasin cohti duunia enkä funtsinut guinka hoitaisin iltarastit, jotka kyllä lopulta minun, niin olisi pidettävä, qun runsasta savua tuprusi ulos vihonviimeisestä waltimosta xen ylensyöneen zodiacin ålomuodosta, äh ölkoon! Pidin pitkin poikin päätäni pystyssä puupölkkyä pohtien, päätä pahki pukien pöyhkeyksiä pitimikseni pitemmän päämäärän puoltamana. Ponnen pyrstötähti pyyhälsi puhkuen pitkin pimeyttä päästäen puputtavan piksituusin putoamaan. Päätin pysyä pystyssä.
Hähhää. Oisin voinut kirjoittaa jotain muutakin, mutta ketä kiinnostaa kuinka keitetään pastaa, kuinka sisustin tulitikkurasian, kuinka en ostanut uusia lenkkareita, kuinka nostin penkistä persukseni tai kävin matkoilla lähikaupassa. Olisihan sitä jutun tynkää voinut vääntää jostain leiristä, kisoista tai kilpailijoista, mutta ei vain syntynyt. Olisihan sitä voinut hehkuttaa, haukkua tai vain pohtia vailla päämäärää, mutta ei napannut. Olisi voinut raapia tekstiä kasaan viime viikoista, päivistä, tunneista tai jättää kirjoittamatta kokonaan. Se olisi monien mielestä ollut varmasti paras ratkaisu. Olisin voinut kirjoittaa urheilusta tai jättää kirjoittamatta. Olisi voinut myös tehdä jotain muuta. Videoblogi, twiittaus, tmblr clusteri, instatrippi tai fakebookhuukki olisi voineet olla varteenotettavia vaihtoehtoja, mutta ei niin ei ja voi niin voi. Olisi voinut pykätä stooria lumesta, sulasta, sateesta ja paisteesta, mutta kaikki kuitenkin on tsiigailleet ulos ikkunasta niin mitäs siitäkään olisi sanottavaa. Ylipäätään, mitä mistään on sanottavaa. En jaksa lainata tähän sitä yhtä filosofia, mutta asianharrastajat varmaan osaavat yhdistää tähän erään nimeltä nimeämättömän herran, joka kerran väitti jotain siitä mistä voi puhua ja mistä ei ja päätyi myöhemmin syömään sanansa. Joka tapauksessa kaikkea olisi kuule tapahtunut ja kaikkeen olisi ollut kiva ottaa kantaa. Olisi ollut hyviä juttuja ja huonompia ja erittäin surkeita. Kaikki kuitenkin omalla tavallaan turhia ja merkityksellisiä. Olisi olllut raffia rickrollausta ja nättiä kickflippeilyä, karttoja ja kartoittamattomia seutuja. Olisi ollut suunnitelmia ja niiden toteuttamatta jättämisiä sekä muita mieleen juolahtaneita asioita. Olisi voinut tulla pitkää tai lyhyttä proosaa tai asiatekstiä. Päädyin kuitenkin kirjoittamaan silkkaa dadaa, jotta ette pääsisi liian helpolla. Kaikki olisi voinut olla toisinkin. Jalat olisi voineet jaksaa, pää löytää ja lippu haljeta. Olisi voinut tulla koukero, pummi tai virhe. Kaikki voisi olla jotenkin muuten erilaista. Voisit esimerkiksi olla puu puistossa ja toimia rastipisteenä tai...
Tähän loppuun olisin voinut laittaa jonkun hauskan tai puhuttelevan musiikkiesityksen, mutta jotta tätä ei pidettäisi jonain musiikkiblogina niin jätetään laittamatta ja annetaan painostavan hiljaisuuden puhua puolestaan.
Toivottavasti seuraava tarina on nuivan kuiva urheilujuttu tai edes hauska. Tämä taas on tunnisteensa ansainnut - ja helposti vielä, rima ei edes värähtänyt kun alta meni.
Aamulla burnasin cohti duunia enkä funtsinut guinka hoitaisin iltarastit, jotka kyllä lopulta minun, niin olisi pidettävä, qun runsasta savua tuprusi ulos vihonviimeisestä waltimosta xen ylensyöneen zodiacin ålomuodosta, äh ölkoon! Pidin pitkin poikin päätäni pystyssä puupölkkyä pohtien, päätä pahki pukien pöyhkeyksiä pitimikseni pitemmän päämäärän puoltamana. Ponnen pyrstötähti pyyhälsi puhkuen pitkin pimeyttä päästäen puputtavan piksituusin putoamaan. Päätin pysyä pystyssä.
Hähhää. Oisin voinut kirjoittaa jotain muutakin, mutta ketä kiinnostaa kuinka keitetään pastaa, kuinka sisustin tulitikkurasian, kuinka en ostanut uusia lenkkareita, kuinka nostin penkistä persukseni tai kävin matkoilla lähikaupassa. Olisihan sitä jutun tynkää voinut vääntää jostain leiristä, kisoista tai kilpailijoista, mutta ei vain syntynyt. Olisihan sitä voinut hehkuttaa, haukkua tai vain pohtia vailla päämäärää, mutta ei napannut. Olisi voinut raapia tekstiä kasaan viime viikoista, päivistä, tunneista tai jättää kirjoittamatta kokonaan. Se olisi monien mielestä ollut varmasti paras ratkaisu. Olisin voinut kirjoittaa urheilusta tai jättää kirjoittamatta. Olisi voinut myös tehdä jotain muuta. Videoblogi, twiittaus, tmblr clusteri, instatrippi tai fakebookhuukki olisi voineet olla varteenotettavia vaihtoehtoja, mutta ei niin ei ja voi niin voi. Olisi voinut pykätä stooria lumesta, sulasta, sateesta ja paisteesta, mutta kaikki kuitenkin on tsiigailleet ulos ikkunasta niin mitäs siitäkään olisi sanottavaa. Ylipäätään, mitä mistään on sanottavaa. En jaksa lainata tähän sitä yhtä filosofia, mutta asianharrastajat varmaan osaavat yhdistää tähän erään nimeltä nimeämättömän herran, joka kerran väitti jotain siitä mistä voi puhua ja mistä ei ja päätyi myöhemmin syömään sanansa. Joka tapauksessa kaikkea olisi kuule tapahtunut ja kaikkeen olisi ollut kiva ottaa kantaa. Olisi ollut hyviä juttuja ja huonompia ja erittäin surkeita. Kaikki kuitenkin omalla tavallaan turhia ja merkityksellisiä. Olisi olllut raffia rickrollausta ja nättiä kickflippeilyä, karttoja ja kartoittamattomia seutuja. Olisi ollut suunnitelmia ja niiden toteuttamatta jättämisiä sekä muita mieleen juolahtaneita asioita. Olisi voinut tulla pitkää tai lyhyttä proosaa tai asiatekstiä. Päädyin kuitenkin kirjoittamaan silkkaa dadaa, jotta ette pääsisi liian helpolla. Kaikki olisi voinut olla toisinkin. Jalat olisi voineet jaksaa, pää löytää ja lippu haljeta. Olisi voinut tulla koukero, pummi tai virhe. Kaikki voisi olla jotenkin muuten erilaista. Voisit esimerkiksi olla puu puistossa ja toimia rastipisteenä tai...
Tähän loppuun olisin voinut laittaa jonkun hauskan tai puhuttelevan musiikkiesityksen, mutta jotta tätä ei pidettäisi jonain musiikkiblogina niin jätetään laittamatta ja annetaan painostavan hiljaisuuden puhua puolestaan.
Toivottavasti seuraava tarina on nuivan kuiva urheilujuttu tai edes hauska. Tämä taas on tunnisteensa ansainnut - ja helposti vielä, rima ei edes värähtänyt kun alta meni.
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Mustikkainen tattaripuuro
Huhtikuusta alkaen on pidetty noita värkkejä minkä näpäyttämiseen ei saa kehottaa. Ollaan tienattu seuran kassaan nyt neljä euroa ja 32 senttiä. Sillä ei vielä leireillä tammikuusta maaliskuuhun konkurssivaltiossakaan, edes leikkimökissä. Sempä vuoksi ajattelin tehdä tästä lifestyle-blogin jännine kirjoitusvirheineen kun sillä tavoin voipi tienata.
Sitten aloin kirjoittaa eilisestä päivästä niitä näitä. Kuinka jätin aamulenkin väliin kun väsytti, joogailin hetken telkkarin ohjeilla, aamupalaksi tein tattaripuuroa pellavasiemenrouheella ja vedin sen puoliväkisin alas, sitten painuin takaisin nukkumaan, kävin kiertämässä pikkupolkuja kahdentoista kilometrin edestä ja muuta paskaa. Ei oikein huvittanut kirjoitella enempää.
Senpä vuoksi lueskelin kaikenlaisia rankkoja blogeja. Parissa kohtaa törmäsin joskus toissavuoden nousukiidoissa höyrytyn ja DDR:n valmennusopista innoitusta imeneen tekstin lainaukseen ihan arvovaltaisilla kestävyysurheilusivuilla. Sellaistako soopaa tältä sivustolta kaivataan? Kaippa se täytyy vastata huutoon, lukea ja sisäistää kappale "Poliittis-moraalisesta kasvatuksesta", provosoitua, innostua ja antaa näppäinten laulaa. Menee ehkä viikko tai kuukausi mutta lupaus raottaa Ponsilaista filosofiaa on annettu!
Sitten aloin kirjoittaa eilisestä päivästä niitä näitä. Kuinka jätin aamulenkin väliin kun väsytti, joogailin hetken telkkarin ohjeilla, aamupalaksi tein tattaripuuroa pellavasiemenrouheella ja vedin sen puoliväkisin alas, sitten painuin takaisin nukkumaan, kävin kiertämässä pikkupolkuja kahdentoista kilometrin edestä ja muuta paskaa. Ei oikein huvittanut kirjoitella enempää.
Senpä vuoksi lueskelin kaikenlaisia rankkoja blogeja. Parissa kohtaa törmäsin joskus toissavuoden nousukiidoissa höyrytyn ja DDR:n valmennusopista innoitusta imeneen tekstin lainaukseen ihan arvovaltaisilla kestävyysurheilusivuilla. Sellaistako soopaa tältä sivustolta kaivataan? Kaippa se täytyy vastata huutoon, lukea ja sisäistää kappale "Poliittis-moraalisesta kasvatuksesta", provosoitua, innostua ja antaa näppäinten laulaa. Menee ehkä viikko tai kuukausi mutta lupaus raottaa Ponsilaista filosofiaa on annettu!
lauantai 2. marraskuuta 2013
Ponnen TV vie "slow-TV:n" uudelle tasolle - 12 tuntia suunnistusta
Pellon Ponnen suunnistajien epävirallinen mediakonserni PonsiTV on tunnettu omalaatuisista ja pitkistä televisio-ohjelmista. Tänään lauantai-iltana PonsiTV:n 111-kanava esittää puoli vuorokautta kestävän shown suunnistuksesta.
Ohjelmassa on aluksi tarkoitus sukeltaa syvälle suunnistuksen maailmaan. Keskiyön jälkeen tapahtumien tahti ohjelmassa hidastuu, jos vielä mahdollista, tekijät kertovat.
- Voimme nähdä, miten suunnistajan pummi kasvaa pidemmäksi ja pidemmäksi. Se on kiehtovaa, mutta aika outoa televisio-ohjelmaa, sanoo PonsiTV:n tuottaja Näyhä.
Ohjelman ensimmäisessä osassa ohjelmaan tulevat vieraat antavat harjoitteluvinkkejä. Ohjelman aikana saa neuvoja mm. siitä, miten lampusta viritetään monsteri.
Kun vuorokausi on vaihtunut, suunnistajaryhmä yrittää rikkoa pumminsuorittamisen hitausennätyksen. Lähtötilanne on korridoori, jolta yritetään löytää pois. Ajanotto päättyy, kun pelastushelikopteri on löytänyt kaikki osallistujat.
Edellinen ennätys on Australiassa elävän naishenkilön nimissä. Hän suoriutui urakasta neljässä tunnissa ja 51 minuutissa.
- Kilpailijamme valmistautuvat haasteeseen parhaillaan lepäilemällä ja ruokailemalla eräässä saaressa Saarivaaran lähellä, PonsiTV:sta kerrotaan.
PonsiTV:n aiempia ohjelmaerikoisuuksia ovat olleet mm. helmikuussa esitetty 12-tuntinen hisushow sekä 134 tuntia kestänyt ohjelma risteilylaivalta, joka seilasi kohti Tiomilaa. Kyseessä oli maailman pitkäkestoisin yhtäjaksoinen televisio-ohjelma. PonsiTV:n erikoisohjelmat ovat olleet katsojien parissa erittäin suosittuja.
Asiasta uutisoi ensimmäisenä YLE.
Ohjelmassa on aluksi tarkoitus sukeltaa syvälle suunnistuksen maailmaan. Keskiyön jälkeen tapahtumien tahti ohjelmassa hidastuu, jos vielä mahdollista, tekijät kertovat.
- Voimme nähdä, miten suunnistajan pummi kasvaa pidemmäksi ja pidemmäksi. Se on kiehtovaa, mutta aika outoa televisio-ohjelmaa, sanoo PonsiTV:n tuottaja Näyhä.
Ohjelman ensimmäisessä osassa ohjelmaan tulevat vieraat antavat harjoitteluvinkkejä. Ohjelman aikana saa neuvoja mm. siitä, miten lampusta viritetään monsteri.
Kun vuorokausi on vaihtunut, suunnistajaryhmä yrittää rikkoa pumminsuorittamisen hitausennätyksen. Lähtötilanne on korridoori, jolta yritetään löytää pois. Ajanotto päättyy, kun pelastushelikopteri on löytänyt kaikki osallistujat.
Edellinen ennätys on Australiassa elävän naishenkilön nimissä. Hän suoriutui urakasta neljässä tunnissa ja 51 minuutissa.
- Kilpailijamme valmistautuvat haasteeseen parhaillaan lepäilemällä ja ruokailemalla eräässä saaressa Saarivaaran lähellä, PonsiTV:sta kerrotaan.
PonsiTV:n aiempia ohjelmaerikoisuuksia ovat olleet mm. helmikuussa esitetty 12-tuntinen hisushow sekä 134 tuntia kestänyt ohjelma risteilylaivalta, joka seilasi kohti Tiomilaa. Kyseessä oli maailman pitkäkestoisin yhtäjaksoinen televisio-ohjelma. PonsiTV:n erikoisohjelmat ovat olleet katsojien parissa erittäin suosittuja.
Asiasta uutisoi ensimmäisenä YLE.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)