Taas näitä metoditekstejä...Voi ei!
Aamulla burnasin cohti duunia enkä funtsinut guinka hoitaisin iltarastit, jotka kyllä lopulta minun, niin olisi pidettävä, qun runsasta savua tuprusi ulos vihonviimeisestä waltimosta xen ylensyöneen zodiacin ålomuodosta, äh ölkoon! Pidin pitkin poikin päätäni pystyssä puupölkkyä pohtien, päätä pahki pukien pöyhkeyksiä pitimikseni pitemmän päämäärän puoltamana. Ponnen pyrstötähti pyyhälsi puhkuen pitkin pimeyttä päästäen puputtavan piksituusin putoamaan. Päätin pysyä pystyssä.
Hähhää. Oisin voinut kirjoittaa jotain muutakin, mutta ketä kiinnostaa kuinka keitetään pastaa, kuinka sisustin tulitikkurasian, kuinka en ostanut uusia lenkkareita, kuinka nostin penkistä persukseni tai kävin matkoilla lähikaupassa. Olisihan sitä jutun tynkää voinut vääntää jostain leiristä, kisoista tai kilpailijoista, mutta ei vain syntynyt. Olisihan sitä voinut hehkuttaa, haukkua tai vain pohtia vailla päämäärää, mutta ei napannut. Olisi voinut raapia tekstiä kasaan viime viikoista, päivistä, tunneista tai jättää kirjoittamatta kokonaan. Se olisi monien mielestä ollut varmasti paras ratkaisu. Olisin voinut kirjoittaa urheilusta tai jättää kirjoittamatta. Olisi voinut myös tehdä jotain muuta. Videoblogi, twiittaus, tmblr clusteri, instatrippi tai fakebookhuukki olisi voineet olla varteenotettavia vaihtoehtoja, mutta ei niin ei ja voi niin voi. Olisi voinut pykätä stooria lumesta, sulasta, sateesta ja paisteesta, mutta kaikki kuitenkin on tsiigailleet ulos ikkunasta niin mitäs siitäkään olisi sanottavaa. Ylipäätään, mitä mistään on sanottavaa. En jaksa lainata tähän sitä yhtä filosofia, mutta asianharrastajat varmaan osaavat yhdistää tähän erään nimeltä nimeämättömän herran, joka kerran väitti jotain siitä mistä voi puhua ja mistä ei ja päätyi myöhemmin syömään sanansa. Joka tapauksessa kaikkea olisi kuule tapahtunut ja kaikkeen olisi ollut kiva ottaa kantaa. Olisi ollut hyviä juttuja ja huonompia ja erittäin surkeita. Kaikki kuitenkin omalla tavallaan turhia ja merkityksellisiä. Olisi olllut raffia rickrollausta ja nättiä kickflippeilyä, karttoja ja kartoittamattomia seutuja. Olisi ollut suunnitelmia ja niiden toteuttamatta jättämisiä sekä muita mieleen juolahtaneita asioita. Olisi voinut tulla pitkää tai lyhyttä proosaa tai asiatekstiä. Päädyin kuitenkin kirjoittamaan silkkaa dadaa, jotta ette pääsisi liian helpolla. Kaikki olisi voinut olla toisinkin. Jalat olisi voineet jaksaa, pää löytää ja lippu haljeta. Olisi voinut tulla koukero, pummi tai virhe. Kaikki voisi olla jotenkin muuten erilaista. Voisit esimerkiksi olla puu puistossa ja toimia rastipisteenä tai...
Tähän loppuun olisin voinut laittaa jonkun hauskan tai puhuttelevan musiikkiesityksen, mutta jotta tätä ei pidettäisi jonain musiikkiblogina niin jätetään laittamatta ja annetaan painostavan hiljaisuuden puhua puolestaan.
Toivottavasti seuraava tarina on nuivan kuiva urheilujuttu tai edes hauska. Tämä taas on tunnisteensa ansainnut - ja helposti vielä, rima ei edes värähtänyt kun alta meni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti