Letkajenkkaa.
Salmiakki on parempi kuin perhoset ja lenkkihajonta parempi kuin putki, mutta putki on parempi kuin salmiakki ja perhoset parempi kuin lenkki, toteaa manageri.
perjantai 29. marraskuuta 2013
Cyykkeli II
Ponnen perinteisellä talvileirillä nähtiin uusia vahvistuksia. Ilmeisesti seura alkaa tulevaisuudessa panostamaan enemmän pysuun.
Viimeiset ohjeet ennen starttia.
The Terminator koolla ekana.
Joka tapauksessa loppukiriinhän se meni.
MMoser spekuloi kisan jälkeen.
tiistai 26. marraskuuta 2013
Hanki itselles cuppi
Kurkosupin myyntiaikeiden innoittamana päätimme harkita myös KaTa-cupin myymistä ulkomaisille sijoittajille, osakeantia ja pörssiin listautumista tai ainakin sen järjestelyoikeuksien lisenssimaksujen korottamista nykyisestä. Uskomme että niinkin menestyvä konsepti kuin Kairojen Taitaja-cup tarjoaa mahdollisuuden menestyvälle liiketoiminnalle. Tutkimukset osoittavat KaTa-cupin brändin olevan samassa tunnettavuusmittakaavassa kuin amerikkalainen nöyryys. Eli markkina-arvo on hurja. Kaikki mittarit näyttävät huimia kehityslukuja. Kilpailijamäärä on kasvanut alun kolmesta nykyiseen noin kolmeen. Nettisivut ovat kiinnostaneet väkeä kuin kilo p... Jututkin siellä on aika uusia. Mainostajia voisi olla portaille asti jos vain markkinointikoneisto osaisi Hirvaskosken laavulle missä KaTa-cupin hulppea avokonttori sijaitsee. Nokipannukahvitkin voitaisiin hyvässä lykyssä tarjota ja tuoretta lähdevettä ihan varmasti. Joka tapauksessa KaTa-cup organisaatio on jo pitemmän aikaa etsinyt itselleen uutta strategianluojaa ja yhtiön myyntikuntoon laittajaa. Halukkaita ei kuitenkaan, suurista erorahoista ja asunto-ja ajoneuvobonuksista huolimatta, ole näkynyt. Edes majoitus Salmilompolon luonnonkauniilla järvellä tai ilmainen polkupyörän käyttöoikeus ei ole saanut maailman huippuanalyytikkoja ja muita besservisseritalousintoilijoita mukaan rakentamaan KaTa-cupin brändiä yhä kiehtovammaksi. Brändityöryhmämme onkin näistä vastoinkäymisistä viisaantuneena päättänyt alkaa entistä salamyhkäisemmäksi. Jos aiemmin esimerkiksi tiedotus saattoi tapahtua tunnin varoitusajalla niin tulevaisuudessa sitä ei luultavasti tapahdu ollenkaan. Myös aiemmin ajoittain käytössä olleet heijastimet rasteilla on uusimpien suunnitelmien mukaan päätetty korvata palalla vessapaperia. Nämä leikkaukset koskevat yhtiön kaikkia nollaa työntekijää ja siitä koituvat säästöt ovat miljardisosaeuron luokkaa. Joten näillä puheilla ihan hitosti fyffee tulemaan ja brändi on teidän. Kata-cupin sisaryhtiön KaPa-cupin toimintaan nämä tulevat järjestelyt eivät vaikuta vaan se jatkaa huonoksi havaitulla linjallaan myös tulevaisuudessa.
Tiedote. Julkaisuvapaa heti.
Tiedote. Julkaisuvapaa heti.
H-liiga
Ajankulukseni suunnittelin varjohippiliigan. Se menis näin:
1. osakilpailu starttaisi Kajangin takamailta, verryttelykartan alue taas olis Muorinharjun ja Pitkäkoskenmaan alueilla. Maalin paikkana olisi Ketokosken sillanpieli. Matka noin 25k ja pitkiä välejä. Kuvaus hoidettaisiin muutamalla helikopterilla, joten tyyni ja muutenkin hyvä keli tilaukseen. Väliaikalähtö, lähtöväli 10min. Karanteeni Muonioon ja sieltä bussilla mestoille noin klo 05:30. Vanha kartta näkyville lähtökarsinaan. Maasto perushyvää lappilaista kangasta ja kalliota.
2. osakilpailu. Pikku mutkan kautta Kirakkajärveltä Sevettijärvelle. Esimerkiksi Äälisselkä voisi olla hyvä kääntöpaikka. Sinne myös juomarasti. Matka 40k. Takaa-ajo, yli puolituntia ensimmäisessä osakilpailussa jääneet jääköön kotiin. Maasto kivistä ja vetistä. Ei ihmisen jälkeä. Tyyppimaastoreeniinkin maastoa riittäisi. Kuvayhteys samoin kuin ensimmäisessä osakilpailussa.
3. osakilpailu. Lähtö melkein asfaltilta. Maali Kevon tutkimusasemalla. Kisa lähinnä kanjonia seuraillen. Matka 55k. Studioon asiantuntijaksi joku vanha lapinkävijämainari. Luomusjärvillä saisi erityisen hienoa kopterikuvaa. Takaa-ajo, yli puolituntia kahdessa ensimmäisessä osakilpailussa jääneet jääköön kotiin. Maasto kohtuullisia korkeuseroja sisältävää.
4. osakilpailu. Pikamatka Mielmukkavaarassa. Matka 15k. Rastinottoa ja yleisörasti, ehkä jopa puolen minuutin varvaus. Lähtö norjalaistyyliin vaaran ylärinteille. Maastossa fyysisiä kuvasrasteja. Koptereita ei tarvittaisi, joten vettä saisi sataa ihan rauhassa. Jopa toivottavaa näin räkkäaikaan. Maasto kaksijakoinen. Väliaikalähtö. Kaikki pääsisi mukaan metsästämään elintärkeitä ranking-pisteitä. Tai ei ihan kaikki, top 40 esmes. Tyyppimaastoreeni esimerkiksi Vuosukkaselässä.
5. Kaupallinen kikkailu jatkuu eli sprintti. Lähtö Koutalaelta ja maali Tunturijärven parkkiksella. Yleisörasti, loppulenkki ja kaikki. Enää odotellaan sen valmistumista. Money & Rock'n'Roll.
6. Paluu perusasioiden pariin eli normaalimatka. Lähtö Aalistunturilta. Porovaarojen ja Nälännön kautta Kaarrelakeen, josta loppulenkki pohjoispuolen kankailla ja soilla. Matka loppulenkin pituudesta riippuen 18-35k. Helikopterit saisi jäädä maahan, sillä ihan ihkaoikea yleisörastikin olisi tarjolla. Väliaikalähtö.
7. Viimeisen osakisan huippujännittävän takaa-ajoletkajenkan näyttämönä voisi sitten olla vaikka Espoon tai Helsingin keskuspuisto tai Kaupin urheilupuisto tai Runosmäki. Joku säksätysmaasto kuitenkin olis ihan kiva. Paljon rasteja ja loppukirikamppailu.
Aika lappipainotteiseksihän tämä liigailu menisi, mutta siellähän ne ainoat hyvät maastotkin on. Tai sitten tän nimi voisi olla Lappiliiga, mutta ainiin sehän on oikeaa urheilua.
Joka tapauksessa olis se aika kiva jos se tämmöinen olis.
1. osakilpailu starttaisi Kajangin takamailta, verryttelykartan alue taas olis Muorinharjun ja Pitkäkoskenmaan alueilla. Maalin paikkana olisi Ketokosken sillanpieli. Matka noin 25k ja pitkiä välejä. Kuvaus hoidettaisiin muutamalla helikopterilla, joten tyyni ja muutenkin hyvä keli tilaukseen. Väliaikalähtö, lähtöväli 10min. Karanteeni Muonioon ja sieltä bussilla mestoille noin klo 05:30. Vanha kartta näkyville lähtökarsinaan. Maasto perushyvää lappilaista kangasta ja kalliota.
2. osakilpailu. Pikku mutkan kautta Kirakkajärveltä Sevettijärvelle. Esimerkiksi Äälisselkä voisi olla hyvä kääntöpaikka. Sinne myös juomarasti. Matka 40k. Takaa-ajo, yli puolituntia ensimmäisessä osakilpailussa jääneet jääköön kotiin. Maasto kivistä ja vetistä. Ei ihmisen jälkeä. Tyyppimaastoreeniinkin maastoa riittäisi. Kuvayhteys samoin kuin ensimmäisessä osakilpailussa.
3. osakilpailu. Lähtö melkein asfaltilta. Maali Kevon tutkimusasemalla. Kisa lähinnä kanjonia seuraillen. Matka 55k. Studioon asiantuntijaksi joku vanha lapinkävijämainari. Luomusjärvillä saisi erityisen hienoa kopterikuvaa. Takaa-ajo, yli puolituntia kahdessa ensimmäisessä osakilpailussa jääneet jääköön kotiin. Maasto kohtuullisia korkeuseroja sisältävää.
4. osakilpailu. Pikamatka Mielmukkavaarassa. Matka 15k. Rastinottoa ja yleisörasti, ehkä jopa puolen minuutin varvaus. Lähtö norjalaistyyliin vaaran ylärinteille. Maastossa fyysisiä kuvasrasteja. Koptereita ei tarvittaisi, joten vettä saisi sataa ihan rauhassa. Jopa toivottavaa näin räkkäaikaan. Maasto kaksijakoinen. Väliaikalähtö. Kaikki pääsisi mukaan metsästämään elintärkeitä ranking-pisteitä. Tai ei ihan kaikki, top 40 esmes. Tyyppimaastoreeni esimerkiksi Vuosukkaselässä.
5. Kaupallinen kikkailu jatkuu eli sprintti. Lähtö Koutalaelta ja maali Tunturijärven parkkiksella. Yleisörasti, loppulenkki ja kaikki. Enää odotellaan sen valmistumista. Money & Rock'n'Roll.
6. Paluu perusasioiden pariin eli normaalimatka. Lähtö Aalistunturilta. Porovaarojen ja Nälännön kautta Kaarrelakeen, josta loppulenkki pohjoispuolen kankailla ja soilla. Matka loppulenkin pituudesta riippuen 18-35k. Helikopterit saisi jäädä maahan, sillä ihan ihkaoikea yleisörastikin olisi tarjolla. Väliaikalähtö.
7. Viimeisen osakisan huippujännittävän takaa-ajoletkajenkan näyttämönä voisi sitten olla vaikka Espoon tai Helsingin keskuspuisto tai Kaupin urheilupuisto tai Runosmäki. Joku säksätysmaasto kuitenkin olis ihan kiva. Paljon rasteja ja loppukirikamppailu.
Aika lappipainotteiseksihän tämä liigailu menisi, mutta siellähän ne ainoat hyvät maastotkin on. Tai sitten tän nimi voisi olla Lappiliiga, mutta ainiin sehän on oikeaa urheilua.
Joka tapauksessa olis se aika kiva jos se tämmöinen olis.
maanantai 25. marraskuuta 2013
Lukijakilpailu - varjojuoksukilometrikisa
Muukkeli haastoi lukijansa juoksemaan, mutta unohti mainita, mitä juokseminen on. Siksipä Karun maan villi kansa julistaa käyntiin lukijakilpailun, jonka tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon juoksukilometrejä viikon aikana.
2000-luvun arkistojen Juoksija-lehdissä ja syystalvilla Etelä-Eurooppaan suuntaavissa lentokoneissa kerrotaan hurjia väitteitä kuinka yli 4min/km on juoksun häpäisyä. Naisetkin lähinnä lyllertävät jos kilometrivauhti painuu yli 4:45.
Nytpä sitten kisataan siitä, kuka saa kasaan eniten juoksukilometrejä kalenteriviikon aikana. Juoksukilometriksi lasketaan miehillä alle 4min/km ja naisilla alle 4:45min/km edetyt kilometrit. Kilpailuaikaa joulukuun alusta helmikuun loppuun. Juoksukilometrien raportointi tämän tekstin kommentteihin heti viikon päätyttyä.
Ponsi on NONAME -seura, mutta varjokisan palkintona emme takkiamme anna. Siispä voittajalle annetaan ilmaiset kartat viikon leirille Pelloon. Luulisi maastojen voittajalle sopivan kun pääosassa niistä 4min/km vauhti alittuu kevyellä iltalenkilläkin.
2000-luvun arkistojen Juoksija-lehdissä ja syystalvilla Etelä-Eurooppaan suuntaavissa lentokoneissa kerrotaan hurjia väitteitä kuinka yli 4min/km on juoksun häpäisyä. Naisetkin lähinnä lyllertävät jos kilometrivauhti painuu yli 4:45.
Nytpä sitten kisataan siitä, kuka saa kasaan eniten juoksukilometrejä kalenteriviikon aikana. Juoksukilometriksi lasketaan miehillä alle 4min/km ja naisilla alle 4:45min/km edetyt kilometrit. Kilpailuaikaa joulukuun alusta helmikuun loppuun. Juoksukilometrien raportointi tämän tekstin kommentteihin heti viikon päätyttyä.
Ponsi on NONAME -seura, mutta varjokisan palkintona emme takkiamme anna. Siispä voittajalle annetaan ilmaiset kartat viikon leirille Pelloon. Luulisi maastojen voittajalle sopivan kun pääosassa niistä 4min/km vauhti alittuu kevyellä iltalenkilläkin.
tiistai 19. marraskuuta 2013
Haastis: Omalla Kalevan Rastiviesti vuoden rata - piirrellyt "ainaski sata" rataa
Saimme sähköpostin päähän toisen pronssimitalistin kaudelta 2013, nimittäin Puolensuomen mestaruuksien kolmosen kommentoimaan hänen kauden päräyttävimpiä suunnistusratoja.
K: Mikä oli paras kisarata, jonka juoksit kaudella 2013?
V: Vähiin jäi kisat kesällä kun keskityin niihin parhaisiin, Tervakosken syysjahteihin, Rough Land -openiin ja tällaisiin. Kaikkein mieluisimpana näistä muistuu mieleen Kalevan Rastiviesti Kuusamossa, joka muutenkin reissuna jäi positiivisena mieleen. Maastothan on Koillismaalla kaikkein parhainta mahdollista heti Lapin jälkeen, Tahkolan veljeksien talkoilemat kartatkin ovat vuosien varrella osoittautuneet luotettaviksi. Nille pohjille ei huonoa rataa oikeastaan voi suunnitella.
[toim. huom. Linkki KRV:n gpx-seurantaan]
K: Minkämoinen oli paras harjoitusrata jonka juoksit?
V: Paljon tuli juostua monenlaisia ratoja, suurin osa omasta kynästä. Jottei leimasta kuspääksi niin valitsen jonkun toisen suunnitteleman reenin. Vuokatinvaaralla juostiin poikien kanssa suunnistusvetoja Kainuun prikaatin leirillä ja se pohjautui pitkälti Uotilan Jyrkin am-pitkän ratoihin ja rasteille. Siitä löytyi monta tulista rastipistettä, ensimmäinen veto heti kättelyssä tiukkaan taimikkorinteeseen ja toisaalta oli myös vaativia reitinvalintavälejä joihin luulin ottaneeni oikeat valinnat... Kuinka väärässä olinkaan!
[toim. huom. Linkki prikaatin gpx-seurantaan]
K: Teet Kainuun prikaatissa töitä suunnistusvalmentajana ja myös Pellon Ponnen valmennuksessa olet aktiivisesti mukana. Tiedätkö montako harjoitusta olen vuoden aikana suunnitellut ja mikä niistä on mielestäsi paras?
V: Ratoja on tullut piirreltyä ainaski sata, suurin osa niistä on toki julkaisukelvottomia tekijänoikeuksien vuoksi ja toisaalta monet ovat täyttä skeidaa. Lappilaisille junnuille tuli Pelloon suunniteltua yksi pidempi reeni, taisi tulla 19km linnuntietä kun Mikko sellaista pyysi. Ohjeena taisi olla, että pidempi reeni Karjalaiseen, pitkää väliä supikolta toiselle ja supikolla aina veto. Tässä on reenin alkuosa, loppuosa huipentui tietysti suunnistusvetoihin Karjalaisessa ja kävin itsekin ne myöhemmin Nälännön vetojen päälle vetämässä Laurin ja Opan kanssa. Loppuosaa en nyt mistään tähän hätään löydä.
[toim. huom. loppuosa Taivaisen karttapankissa]
K: Missä reenissä oli kaikkein hauskinta?
V: Äkäslompolon kaupallisessa KaTa:ssa oikein riemu ratkesi kun painettiin lumipöpperössä riittävän pitkään anaerobisen kynnyksen tuntumassa. Kaiken kruunasi kiritappio niinkin kiriherkille miehille kuin Izokosgei ja Diego ovat.
[toim. huom. KaTa-cupin seuranta]
K: Mitä kisaa odotat eniten kaudella 2014?
V: Jukolaa, SM-erikoispitkää ja mahdollisesti jotain muutakin mäkistä maastoa.
Kiitos ajastasi ja vastauksistasi Oma, toivottavasti elo muuten ei ole yhtä nuivaa kuin tekstisi lukeminen on ja tsemppiä treeneihin!
" reitinvalintavälejä joihin luulin
ottaneeni oikeat valinnat...
Kuinka väärässä olinkaan! "
K: Mikä oli paras kisarata, jonka juoksit kaudella 2013?
V: Vähiin jäi kisat kesällä kun keskityin niihin parhaisiin, Tervakosken syysjahteihin, Rough Land -openiin ja tällaisiin. Kaikkein mieluisimpana näistä muistuu mieleen Kalevan Rastiviesti Kuusamossa, joka muutenkin reissuna jäi positiivisena mieleen. Maastothan on Koillismaalla kaikkein parhainta mahdollista heti Lapin jälkeen, Tahkolan veljeksien talkoilemat kartatkin ovat vuosien varrella osoittautuneet luotettaviksi. Nille pohjille ei huonoa rataa oikeastaan voi suunnitella.
[toim. huom. Linkki KRV:n gpx-seurantaan]
K: Minkämoinen oli paras harjoitusrata jonka juoksit?
V: Paljon tuli juostua monenlaisia ratoja, suurin osa omasta kynästä. Jottei leimasta kuspääksi niin valitsen jonkun toisen suunnitteleman reenin. Vuokatinvaaralla juostiin poikien kanssa suunnistusvetoja Kainuun prikaatin leirillä ja se pohjautui pitkälti Uotilan Jyrkin am-pitkän ratoihin ja rasteille. Siitä löytyi monta tulista rastipistettä, ensimmäinen veto heti kättelyssä tiukkaan taimikkorinteeseen ja toisaalta oli myös vaativia reitinvalintavälejä joihin luulin ottaneeni oikeat valinnat... Kuinka väärässä olinkaan!
[toim. huom. Linkki prikaatin gpx-seurantaan]
" yksi pidempi reeni,
taisi tulla 19km linnuntietä "
K: Teet Kainuun prikaatissa töitä suunnistusvalmentajana ja myös Pellon Ponnen valmennuksessa olet aktiivisesti mukana. Tiedätkö montako harjoitusta olen vuoden aikana suunnitellut ja mikä niistä on mielestäsi paras?
V: Ratoja on tullut piirreltyä ainaski sata, suurin osa niistä on toki julkaisukelvottomia tekijänoikeuksien vuoksi ja toisaalta monet ovat täyttä skeidaa. Lappilaisille junnuille tuli Pelloon suunniteltua yksi pidempi reeni, taisi tulla 19km linnuntietä kun Mikko sellaista pyysi. Ohjeena taisi olla, että pidempi reeni Karjalaiseen, pitkää väliä supikolta toiselle ja supikolla aina veto. Tässä on reenin alkuosa, loppuosa huipentui tietysti suunnistusvetoihin Karjalaisessa ja kävin itsekin ne myöhemmin Nälännön vetojen päälle vetämässä Laurin ja Opan kanssa. Loppuosaa en nyt mistään tähän hätään löydä.
[toim. huom. loppuosa Taivaisen karttapankissa]
K: Missä reenissä oli kaikkein hauskinta?
V: Äkäslompolon kaupallisessa KaTa:ssa oikein riemu ratkesi kun painettiin lumipöpperössä riittävän pitkään anaerobisen kynnyksen tuntumassa. Kaiken kruunasi kiritappio niinkin kiriherkille miehille kuin Izokosgei ja Diego ovat.
[toim. huom. KaTa-cupin seuranta]
K: Mitä kisaa odotat eniten kaudella 2014?
V: Jukolaa, SM-erikoispitkää ja mahdollisesti jotain muutakin mäkistä maastoa.
Kiitos ajastasi ja vastauksistasi Oma, toivottavasti elo muuten ei ole yhtä nuivaa kuin tekstisi lukeminen on ja tsemppiä treeneihin!
lauantai 16. marraskuuta 2013
Haastis: Emppu valitsi Tallinnan
Tällä kertaa Lapin AM-pitkän tämänvuotinen pronssimies kertoo mitkä kisat ja reenit säväyttivät eniten vuonna 2013.
Kyssäri: Mikä oli paras rata, jonka juoksit 2013 ja miksi?
Vastaus: Kadriorgin puiston sprintti Tallinnan rastiviikolla. Juoksin sen tosin harjoituksena ennen Vanhan kaupungin city reissiä, en itse kisassa. Rata oli monipuolinen, niin vauhdikasta puistosuunnistusta kuin teknistä kikkailuakin. Lisäksi itseäni miellytti yhdistelmä vanhoja historiallisia miljöitä vesistöineen ja toisaalta modernin arkkitehtuurin haasteita tarjonnut Kumun alue. Harvemmin on päässyt leimaamaan ratipisteellä, jossa on kaksi urheiluautoa sijoitettuna lasikuution sisään.
http://tow.ee/filesystem/userdata/file/tow2013maps/e_m21a.jpg
Kyssäri: Teitkö itse yhtään rataa vuonna 2013 ja jos niin voisitko jakaa niistä parhaan?
Vastaus: Ei tullut tänä vuonna suunniteltua ratoja, ainakaan julkaisukelpoisia.
Kyssäri: Missä kisassa tai harjoituksessa vuonna 2013 sinulla oli kaikkein hauskinta ja miksi?
Vastaus: Vejerin sprinttireenissä, joka toimi Barbaten sprintin karsintana. Mitään hauskaahan siinä ei ollut pelkkää raastoa vain.
http://omaps.worldofo.com/images/aa7ea782d5bcf6d7169852cfef1bead5_l.jpg
Kyssäri: Mitä kisaa odotat tulevalla kaudella kaikkein eniten?
Vastaus: Tallinnan city reissiä ja AM-sprinttiä YT:llä.
Kyssäri: Mikä oli huonoin rata, jonka juoksit 2013?
Vastaus: Ennakko-odotuksiin nähden SM-sprintti. Alue olisi tarjonnut mahdollisuuksia eeppiseen sprinttikisaan erityisesti Naisvuoren osalta, mutta oli lähinnä simppeliä toteutusta.
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdCcdA8rkuI4UHGG7weNcI56SDA3y6FAruqC53U5r5Om3WMHb6jH_zHNdocH-Uy3DOzsq4AacNYKIy8qmUXaZs-r1-aDuWKXDw_4yeFixNMeVWxOsA-ss4YK9jZ-kx_CH5G2xGzf6TuhqM/s1600/sm-sprintti_vol2.png
Kyssäri: Mitkä elementit ovat tärkeimpiä hyvässä suunnistusradassa?
Vastaus: Rytmitys, oikea vaikeustaso, hyvä maasto ja priima kartta.
Kyssäri: Mitkä ovat päätavoitteesi ensi kaudella ja ajattelitko muuttaa harjoitteluasi tai fokustasi saavuttaaksesi tavoitteesi?
Vastaus: Tavoitteena Tiomila, Jukola ja SM-sprintti. Mitään ei muuteta. Samoilla sapluunoilla mennään millä aina on menty.
Kyssäri: Aiotko keskittyä Maailmancuppiin vaikka ensi vuonna loppupisteisiin lasketaan kaikki osakisat?
Vastaus: Maailmancuppiin panostetaan yhtä paljon kuin aiempinakin vuosina.
Kiitoksia vastauksista ja onnea ensi vuoden skaboihin!
Kyssäri: Mikä oli paras rata, jonka juoksit 2013 ja miksi?
Vastaus: Kadriorgin puiston sprintti Tallinnan rastiviikolla. Juoksin sen tosin harjoituksena ennen Vanhan kaupungin city reissiä, en itse kisassa. Rata oli monipuolinen, niin vauhdikasta puistosuunnistusta kuin teknistä kikkailuakin. Lisäksi itseäni miellytti yhdistelmä vanhoja historiallisia miljöitä vesistöineen ja toisaalta modernin arkkitehtuurin haasteita tarjonnut Kumun alue. Harvemmin on päässyt leimaamaan ratipisteellä, jossa on kaksi urheiluautoa sijoitettuna lasikuution sisään.
Kyssäri: Teitkö itse yhtään rataa vuonna 2013 ja jos niin voisitko jakaa niistä parhaan?
Vastaus: Ei tullut tänä vuonna suunniteltua ratoja, ainakaan julkaisukelpoisia.
Kyssäri: Missä kisassa tai harjoituksessa vuonna 2013 sinulla oli kaikkein hauskinta ja miksi?
Vastaus: Vejerin sprinttireenissä, joka toimi Barbaten sprintin karsintana. Mitään hauskaahan siinä ei ollut pelkkää raastoa vain.
Kyssäri: Mitä kisaa odotat tulevalla kaudella kaikkein eniten?
Vastaus: Tallinnan city reissiä ja AM-sprinttiä YT:llä.
Kyssäri: Mikä oli huonoin rata, jonka juoksit 2013?
Vastaus: Ennakko-odotuksiin nähden SM-sprintti. Alue olisi tarjonnut mahdollisuuksia eeppiseen sprinttikisaan erityisesti Naisvuoren osalta, mutta oli lähinnä simppeliä toteutusta.
Kyssäri: Mitkä elementit ovat tärkeimpiä hyvässä suunnistusradassa?
Vastaus: Rytmitys, oikea vaikeustaso, hyvä maasto ja priima kartta.
Kyssäri: Mitkä ovat päätavoitteesi ensi kaudella ja ajattelitko muuttaa harjoitteluasi tai fokustasi saavuttaaksesi tavoitteesi?
Vastaus: Tavoitteena Tiomila, Jukola ja SM-sprintti. Mitään ei muuteta. Samoilla sapluunoilla mennään millä aina on menty.
Kyssäri: Aiotko keskittyä Maailmancuppiin vaikka ensi vuonna loppupisteisiin lasketaan kaikki osakisat?
Vastaus: Maailmancuppiin panostetaan yhtä paljon kuin aiempinakin vuosina.
Kiitoksia vastauksista ja onnea ensi vuoden skaboihin!
maanantai 11. marraskuuta 2013
Oktaavin mittainen tauko
Taas näitä metoditekstejä...Voi ei!
Aamulla burnasin cohti duunia enkä funtsinut guinka hoitaisin iltarastit, jotka kyllä lopulta minun, niin olisi pidettävä, qun runsasta savua tuprusi ulos vihonviimeisestä waltimosta xen ylensyöneen zodiacin ålomuodosta, äh ölkoon! Pidin pitkin poikin päätäni pystyssä puupölkkyä pohtien, päätä pahki pukien pöyhkeyksiä pitimikseni pitemmän päämäärän puoltamana. Ponnen pyrstötähti pyyhälsi puhkuen pitkin pimeyttä päästäen puputtavan piksituusin putoamaan. Päätin pysyä pystyssä.
Hähhää. Oisin voinut kirjoittaa jotain muutakin, mutta ketä kiinnostaa kuinka keitetään pastaa, kuinka sisustin tulitikkurasian, kuinka en ostanut uusia lenkkareita, kuinka nostin penkistä persukseni tai kävin matkoilla lähikaupassa. Olisihan sitä jutun tynkää voinut vääntää jostain leiristä, kisoista tai kilpailijoista, mutta ei vain syntynyt. Olisihan sitä voinut hehkuttaa, haukkua tai vain pohtia vailla päämäärää, mutta ei napannut. Olisi voinut raapia tekstiä kasaan viime viikoista, päivistä, tunneista tai jättää kirjoittamatta kokonaan. Se olisi monien mielestä ollut varmasti paras ratkaisu. Olisin voinut kirjoittaa urheilusta tai jättää kirjoittamatta. Olisi voinut myös tehdä jotain muuta. Videoblogi, twiittaus, tmblr clusteri, instatrippi tai fakebookhuukki olisi voineet olla varteenotettavia vaihtoehtoja, mutta ei niin ei ja voi niin voi. Olisi voinut pykätä stooria lumesta, sulasta, sateesta ja paisteesta, mutta kaikki kuitenkin on tsiigailleet ulos ikkunasta niin mitäs siitäkään olisi sanottavaa. Ylipäätään, mitä mistään on sanottavaa. En jaksa lainata tähän sitä yhtä filosofia, mutta asianharrastajat varmaan osaavat yhdistää tähän erään nimeltä nimeämättömän herran, joka kerran väitti jotain siitä mistä voi puhua ja mistä ei ja päätyi myöhemmin syömään sanansa. Joka tapauksessa kaikkea olisi kuule tapahtunut ja kaikkeen olisi ollut kiva ottaa kantaa. Olisi ollut hyviä juttuja ja huonompia ja erittäin surkeita. Kaikki kuitenkin omalla tavallaan turhia ja merkityksellisiä. Olisi olllut raffia rickrollausta ja nättiä kickflippeilyä, karttoja ja kartoittamattomia seutuja. Olisi ollut suunnitelmia ja niiden toteuttamatta jättämisiä sekä muita mieleen juolahtaneita asioita. Olisi voinut tulla pitkää tai lyhyttä proosaa tai asiatekstiä. Päädyin kuitenkin kirjoittamaan silkkaa dadaa, jotta ette pääsisi liian helpolla. Kaikki olisi voinut olla toisinkin. Jalat olisi voineet jaksaa, pää löytää ja lippu haljeta. Olisi voinut tulla koukero, pummi tai virhe. Kaikki voisi olla jotenkin muuten erilaista. Voisit esimerkiksi olla puu puistossa ja toimia rastipisteenä tai...
Tähän loppuun olisin voinut laittaa jonkun hauskan tai puhuttelevan musiikkiesityksen, mutta jotta tätä ei pidettäisi jonain musiikkiblogina niin jätetään laittamatta ja annetaan painostavan hiljaisuuden puhua puolestaan.
Toivottavasti seuraava tarina on nuivan kuiva urheilujuttu tai edes hauska. Tämä taas on tunnisteensa ansainnut - ja helposti vielä, rima ei edes värähtänyt kun alta meni.
Aamulla burnasin cohti duunia enkä funtsinut guinka hoitaisin iltarastit, jotka kyllä lopulta minun, niin olisi pidettävä, qun runsasta savua tuprusi ulos vihonviimeisestä waltimosta xen ylensyöneen zodiacin ålomuodosta, äh ölkoon! Pidin pitkin poikin päätäni pystyssä puupölkkyä pohtien, päätä pahki pukien pöyhkeyksiä pitimikseni pitemmän päämäärän puoltamana. Ponnen pyrstötähti pyyhälsi puhkuen pitkin pimeyttä päästäen puputtavan piksituusin putoamaan. Päätin pysyä pystyssä.
Hähhää. Oisin voinut kirjoittaa jotain muutakin, mutta ketä kiinnostaa kuinka keitetään pastaa, kuinka sisustin tulitikkurasian, kuinka en ostanut uusia lenkkareita, kuinka nostin penkistä persukseni tai kävin matkoilla lähikaupassa. Olisihan sitä jutun tynkää voinut vääntää jostain leiristä, kisoista tai kilpailijoista, mutta ei vain syntynyt. Olisihan sitä voinut hehkuttaa, haukkua tai vain pohtia vailla päämäärää, mutta ei napannut. Olisi voinut raapia tekstiä kasaan viime viikoista, päivistä, tunneista tai jättää kirjoittamatta kokonaan. Se olisi monien mielestä ollut varmasti paras ratkaisu. Olisin voinut kirjoittaa urheilusta tai jättää kirjoittamatta. Olisi voinut myös tehdä jotain muuta. Videoblogi, twiittaus, tmblr clusteri, instatrippi tai fakebookhuukki olisi voineet olla varteenotettavia vaihtoehtoja, mutta ei niin ei ja voi niin voi. Olisi voinut pykätä stooria lumesta, sulasta, sateesta ja paisteesta, mutta kaikki kuitenkin on tsiigailleet ulos ikkunasta niin mitäs siitäkään olisi sanottavaa. Ylipäätään, mitä mistään on sanottavaa. En jaksa lainata tähän sitä yhtä filosofia, mutta asianharrastajat varmaan osaavat yhdistää tähän erään nimeltä nimeämättömän herran, joka kerran väitti jotain siitä mistä voi puhua ja mistä ei ja päätyi myöhemmin syömään sanansa. Joka tapauksessa kaikkea olisi kuule tapahtunut ja kaikkeen olisi ollut kiva ottaa kantaa. Olisi ollut hyviä juttuja ja huonompia ja erittäin surkeita. Kaikki kuitenkin omalla tavallaan turhia ja merkityksellisiä. Olisi olllut raffia rickrollausta ja nättiä kickflippeilyä, karttoja ja kartoittamattomia seutuja. Olisi ollut suunnitelmia ja niiden toteuttamatta jättämisiä sekä muita mieleen juolahtaneita asioita. Olisi voinut tulla pitkää tai lyhyttä proosaa tai asiatekstiä. Päädyin kuitenkin kirjoittamaan silkkaa dadaa, jotta ette pääsisi liian helpolla. Kaikki olisi voinut olla toisinkin. Jalat olisi voineet jaksaa, pää löytää ja lippu haljeta. Olisi voinut tulla koukero, pummi tai virhe. Kaikki voisi olla jotenkin muuten erilaista. Voisit esimerkiksi olla puu puistossa ja toimia rastipisteenä tai...
Tähän loppuun olisin voinut laittaa jonkun hauskan tai puhuttelevan musiikkiesityksen, mutta jotta tätä ei pidettäisi jonain musiikkiblogina niin jätetään laittamatta ja annetaan painostavan hiljaisuuden puhua puolestaan.
Toivottavasti seuraava tarina on nuivan kuiva urheilujuttu tai edes hauska. Tämä taas on tunnisteensa ansainnut - ja helposti vielä, rima ei edes värähtänyt kun alta meni.
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Mustikkainen tattaripuuro
Huhtikuusta alkaen on pidetty noita värkkejä minkä näpäyttämiseen ei saa kehottaa. Ollaan tienattu seuran kassaan nyt neljä euroa ja 32 senttiä. Sillä ei vielä leireillä tammikuusta maaliskuuhun konkurssivaltiossakaan, edes leikkimökissä. Sempä vuoksi ajattelin tehdä tästä lifestyle-blogin jännine kirjoitusvirheineen kun sillä tavoin voipi tienata.
Sitten aloin kirjoittaa eilisestä päivästä niitä näitä. Kuinka jätin aamulenkin väliin kun väsytti, joogailin hetken telkkarin ohjeilla, aamupalaksi tein tattaripuuroa pellavasiemenrouheella ja vedin sen puoliväkisin alas, sitten painuin takaisin nukkumaan, kävin kiertämässä pikkupolkuja kahdentoista kilometrin edestä ja muuta paskaa. Ei oikein huvittanut kirjoitella enempää.
Senpä vuoksi lueskelin kaikenlaisia rankkoja blogeja. Parissa kohtaa törmäsin joskus toissavuoden nousukiidoissa höyrytyn ja DDR:n valmennusopista innoitusta imeneen tekstin lainaukseen ihan arvovaltaisilla kestävyysurheilusivuilla. Sellaistako soopaa tältä sivustolta kaivataan? Kaippa se täytyy vastata huutoon, lukea ja sisäistää kappale "Poliittis-moraalisesta kasvatuksesta", provosoitua, innostua ja antaa näppäinten laulaa. Menee ehkä viikko tai kuukausi mutta lupaus raottaa Ponsilaista filosofiaa on annettu!
Sitten aloin kirjoittaa eilisestä päivästä niitä näitä. Kuinka jätin aamulenkin väliin kun väsytti, joogailin hetken telkkarin ohjeilla, aamupalaksi tein tattaripuuroa pellavasiemenrouheella ja vedin sen puoliväkisin alas, sitten painuin takaisin nukkumaan, kävin kiertämässä pikkupolkuja kahdentoista kilometrin edestä ja muuta paskaa. Ei oikein huvittanut kirjoitella enempää.
Senpä vuoksi lueskelin kaikenlaisia rankkoja blogeja. Parissa kohtaa törmäsin joskus toissavuoden nousukiidoissa höyrytyn ja DDR:n valmennusopista innoitusta imeneen tekstin lainaukseen ihan arvovaltaisilla kestävyysurheilusivuilla. Sellaistako soopaa tältä sivustolta kaivataan? Kaippa se täytyy vastata huutoon, lukea ja sisäistää kappale "Poliittis-moraalisesta kasvatuksesta", provosoitua, innostua ja antaa näppäinten laulaa. Menee ehkä viikko tai kuukausi mutta lupaus raottaa Ponsilaista filosofiaa on annettu!
maanantai 4. marraskuuta 2013
lauantai 2. marraskuuta 2013
Ponnen TV vie "slow-TV:n" uudelle tasolle - 12 tuntia suunnistusta
Pellon Ponnen suunnistajien epävirallinen mediakonserni PonsiTV on tunnettu omalaatuisista ja pitkistä televisio-ohjelmista. Tänään lauantai-iltana PonsiTV:n 111-kanava esittää puoli vuorokautta kestävän shown suunnistuksesta.
Ohjelmassa on aluksi tarkoitus sukeltaa syvälle suunnistuksen maailmaan. Keskiyön jälkeen tapahtumien tahti ohjelmassa hidastuu, jos vielä mahdollista, tekijät kertovat.
- Voimme nähdä, miten suunnistajan pummi kasvaa pidemmäksi ja pidemmäksi. Se on kiehtovaa, mutta aika outoa televisio-ohjelmaa, sanoo PonsiTV:n tuottaja Näyhä.
Ohjelman ensimmäisessä osassa ohjelmaan tulevat vieraat antavat harjoitteluvinkkejä. Ohjelman aikana saa neuvoja mm. siitä, miten lampusta viritetään monsteri.
Kun vuorokausi on vaihtunut, suunnistajaryhmä yrittää rikkoa pumminsuorittamisen hitausennätyksen. Lähtötilanne on korridoori, jolta yritetään löytää pois. Ajanotto päättyy, kun pelastushelikopteri on löytänyt kaikki osallistujat.
Edellinen ennätys on Australiassa elävän naishenkilön nimissä. Hän suoriutui urakasta neljässä tunnissa ja 51 minuutissa.
- Kilpailijamme valmistautuvat haasteeseen parhaillaan lepäilemällä ja ruokailemalla eräässä saaressa Saarivaaran lähellä, PonsiTV:sta kerrotaan.
PonsiTV:n aiempia ohjelmaerikoisuuksia ovat olleet mm. helmikuussa esitetty 12-tuntinen hisushow sekä 134 tuntia kestänyt ohjelma risteilylaivalta, joka seilasi kohti Tiomilaa. Kyseessä oli maailman pitkäkestoisin yhtäjaksoinen televisio-ohjelma. PonsiTV:n erikoisohjelmat ovat olleet katsojien parissa erittäin suosittuja.
Asiasta uutisoi ensimmäisenä YLE.
Ohjelmassa on aluksi tarkoitus sukeltaa syvälle suunnistuksen maailmaan. Keskiyön jälkeen tapahtumien tahti ohjelmassa hidastuu, jos vielä mahdollista, tekijät kertovat.
- Voimme nähdä, miten suunnistajan pummi kasvaa pidemmäksi ja pidemmäksi. Se on kiehtovaa, mutta aika outoa televisio-ohjelmaa, sanoo PonsiTV:n tuottaja Näyhä.
Ohjelman ensimmäisessä osassa ohjelmaan tulevat vieraat antavat harjoitteluvinkkejä. Ohjelman aikana saa neuvoja mm. siitä, miten lampusta viritetään monsteri.
Kun vuorokausi on vaihtunut, suunnistajaryhmä yrittää rikkoa pumminsuorittamisen hitausennätyksen. Lähtötilanne on korridoori, jolta yritetään löytää pois. Ajanotto päättyy, kun pelastushelikopteri on löytänyt kaikki osallistujat.
Edellinen ennätys on Australiassa elävän naishenkilön nimissä. Hän suoriutui urakasta neljässä tunnissa ja 51 minuutissa.
- Kilpailijamme valmistautuvat haasteeseen parhaillaan lepäilemällä ja ruokailemalla eräässä saaressa Saarivaaran lähellä, PonsiTV:sta kerrotaan.
PonsiTV:n aiempia ohjelmaerikoisuuksia ovat olleet mm. helmikuussa esitetty 12-tuntinen hisushow sekä 134 tuntia kestänyt ohjelma risteilylaivalta, joka seilasi kohti Tiomilaa. Kyseessä oli maailman pitkäkestoisin yhtäjaksoinen televisio-ohjelma. PonsiTV:n erikoisohjelmat ovat olleet katsojien parissa erittäin suosittuja.
Asiasta uutisoi ensimmäisenä YLE.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)