Best of Pello: sija 97. Makkaravaara

Seuraavalla sijalla onkin tarjolla todellista pellolaista helmeä tai ehkäpä mieluummin pitäisi sanoa legendaa tai jopa klassikkoa tai eeppisyyttä tai jopa uberhyvyyttä eli Makkaravaara tuo kestävyysurheilun mekka ja medina, kärsimyksen kruunaamaton kuningas ja kaikkien janoisten antisankari. No hehkuttelut sikseen sillä listauksessa sija valahtaa varsin alas, koska Best of Pello-sarjassa kyse on kuitenkin suunnistusmaastoista ja epäinhimillisellä purupolulla ei näissä geimeissä vielä paljon juhlita, varsinkin kun sen ympärillä on lähinnä kivikkoa ja loputonta rinnettä täynnä kivikkoa. Muutamia pienehköjä avokallioalueita on sekaan nakattu, mutta se ei Pellon maastojen tason huomioon ottaen paljoa auta. Alueella on joka tapauksessa järjestetty monia kovan mittaluokan kisoja mikä tosin kertonee enemmän oivasta kilpailukeskuksesta hiihtostadionilla kuin maaston laadukkuudesta. Ja toki tämä sama kilpailukeskus tavoittaa muutamia muita huippumaastoja, mutta niistä enemmän myöhemmissä jaksoissa. Joka tapauksessa Makkaravaara hakkaa etelän pusikot, risukot, hakkuujätteiköt ja vitikot mennen tullen. Senhän nyt luulisi olevan täysin selvää viimeistään tässä vaiheessa jokaiselle tyypille, joka jostain jotain tietää tai luulee tietävänsä.

Best of Pello: välisoitto

Best of Pello palaa ruotuun pienen teknisen tauon jälkeen. Ongelmia ovat aiheuttaneet muun muassa alkuperäisen listauksen kadoksissa olo, maastojen liiallinen määrä suhteessa sijoitusten määrään ja se että tekstien suoltajat eivät yksinkertaisesti ole muilta harrastuksiltaan ehtineet vierailla tarpeeksi kotikuntansa maastoissa hankkimassa tarvittavaa tietotaitoa, jotta lukukokemus vastaisi edes jotenkin kuvattavaa maastoa. Ongelmia on aiheuttanut myös se, että alkuperäisestä listasta unohtui monia maastoja ja toisaalta täysiä floppeja päätyi listalle. Myös maastojen järjestystä on rukattu urakalla ja vaikka ei se ehkä vieläkään vaikuta lopulliselta järjestykseltä niin mennään näillä nyt ainakin siihen saakka  kunnes on aika niitä muuttaa.

Best of Pello: sija 98. Teikovaara

Kun kauan sitten aikojen alussa eräs pellolainen veljespari kartoitti Pellon kirjaston tuulikaapin seinällä olevasta 50-tonnisesta maastokartasta paikkaa etelän tyyppimaastoille, hyppäsi yksi alue silmille kuin hännästä vedetty kolli: Teikovaara ja sen liehueet kohti etelää. Teikovaaralta avautuu maisemat, sitä ei käy kiistäminen eikä sitä totuuden nimissä sopisi samaan lauseeseen etelän maastojen kanssa laittaa. Sen sijaan ne liehueet hakkuupaskoineen, suopaskoineen, pusikkoineen ja paskikkoineen ovat - paskaa. Juuri sellaista Rusko-Hervantaa mitä mistään muualta Pellosta ei löydy, wannabe-pienipiirteisten kallioalueiden rikkomaa kärsimystä. Maasto on siis juuri sopivaa kankailla kehittyneen aggressiivisen päkiaskeleen tuhoamiseen, mutta jos tulet etelästä niin älä sie hyvä mies Teikovaaraan tule...

Best of Pello: sija 99. Leveävaara

Leveävaara lyhyesti. Jos satut juoksemaan/ajamaan autolla/puöräilemään/rullahiihtämään Rovaniemeltä Pellon suuntaan (tai toisin päin, jolloin katseohjeet toisin myös) niin käännä ennen kirkolle ja Kittishäntiin saapumistasi (juuri siinä alamäen alla olevassa notkossa) katseesi etelään ja siellä näkyy tämänkertaisen Best of Pello-sarjamme esiteltävä maasto. Maasto sisältää runsaasti ylitorniolaista kivikkoa, kivikon kanssa vuorottelevaa rikkonaista avokalliota, jyrkkää rinnettä, metsittynyttä hiekkakuoppaa, muutamia pieniä soistumia sekä välillä varsin tiheää lehtoa, välillä varsin tiheää pajukkoa. Karttaa alueelta ei ole, eikä varmaan tulla tekemäänkään, sillä jos naapurissa on sellaisia herkkumaastoja kuin Koppelovaara, Valkeavaara ja Paljaankallionvaara (, joista myöhemmin lisää...) jää tällainen varsin perusmaasto jalkoihin. Kisat Leveävaarassa saattaa jäädä pitämättä edellisessä lauseessa mainitun meriselityksen vuoksi (...jollei sitten pitkä siivu).

Best of Pello: sija 100. Naamivaara-Orankilaki

Naamivaara-Orankilaki

maastokuvaus: maltillisilla korkeuseroilla varustettuja varsin tyhjiä vaaroja, metsäisiä soita ja laajoja hakkuita. Maastoa halkovat monien kymmenien kilometrien edestä latupohjat.

karttatilanne: peruskartta, pieni hisukartta muutamien vuosien takaa Naamivaaran rinteeltä.

+: hiihtoladut, talvella ja polkureitti vaihtelun vuoksi lenkkeilyyn, kesällä.

-: laajat alueet kettumaista pusikkoa, jota joskus taimikoksikin kutsutaan.

mitkä kisat kannattaisi pitää: hisukisat.

Best of Pello: sija 101. Akajoki

Akajoki

maastokuvaus: lähinnä suota ja välissä jonkinmoista kangasta plus bonuksena joen laidassa runsaasti kumpareita. 

karttatilanne: kartta vuodelta 2003.

+: lähellä kuntakeskusta.

-: suuri osa Akajoesta on ns. asennemaastoa.

mitkä kisat kannattaisi pitää: oravapolkukisat.

Best of Pello: johdanto

Best of Pello- sarjassa esitellään Pellon maastoja sporadisesti arvovaltaisen raadin esivalituista ehdokkaista äänestämässä parhausjärjestyksessä. Kaikki maastot eivät sijaitse välttämättä Pellon kunnan alueella tai edes Suomessa, mutta Ponnen vaikutuspiirissä joka tapauksessa.

Maastoja on arvioitu lähinnä kesäsuunnistuksen ja huippusuunnistuksen näkökulmista. Maastoja ei ole asetettu järjestykseen sen mukaan miten hyvin niissä pystyisi järjestämään kisat, siitä yksinkertaisesta syystä, että monissa niistä ei yksinkertaisesti löydy riittävää infraa tai kilpailukeskuksen paikkaa. Maastot on siis laitettu järjestykseen sen mukaan missä haluaisit itse mieluiten suunnistaa, ei sen mukaan missä kannattaisi, vaikka usein se on kyllä sama asia.

Raati kommentoi tasoa hämmästyttävän kovaksi ja sen jäsenet kertoivat mielellään suunnistavansa joka ikisessä listalle päätyneistä maastoista, joten tässäkin tapauksessa kaikki ovat voittajia tms. jne. yms.