Anna kroppas valita mitä teet sillä.
Olipa kerran metsä, jossa asusteli näätä. Nytpä käy sillain, että näätä kuulee pusikosta äänen ja katsoo sinnepäin eli sinne pusikkoon siis ja samalla talitinttiä suoraan silmiin. Näätä ottaa vaistomaisesti vasemman jalan eteen ja pitää suojauksen tiukkana mahdollisen yllätysnuijanukutuksen varalta. Talitintti löysää hikinauhaansa ja sanoo leppoisasti, "ota sie poka iha iisisti ja lähe vaikka hihtään, siel on kato nääs tulluna hiukka lunta sanon mä". "Ooksie joku sääroffeetta häh vai joku hihtäjä mitäh", näätä vastaa ja kysyy samalla oleellista identifikaatioon littyvää lisäinformaatiota. Ja mitäköhän sitten. No ennen kuin talitintti ehtii vastata mittään saa se tuta näädän oikean koukun leukaperissään. Näin nyrkki puhuu ja kestävyysurheilija lentää raa'an voiman aiheuttaman huikaisevan, jopa hurrikaaniin tai taifuuniin verrattavissa olevan, voiman vaikutuksesta kuuhun kokeilemaan onneaan. Joten jos ihmettelet miksi kaikki kestävyysurheilijat on ihan kuutamolla niin ei sun tarvitte enää sillä ongelmalla vaivata päätäsi sillä tässä se selvisi. Sellainen eläinasatu tällä kertaa. Nyt silmät kiinni ja nähkää unia Emil Zatopekin raastoilmeestä ja ottakaa siitä unesta vaarin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti