Niin niin, äijä puskee liian kovaa, siin siin et pysyn peesis, et säkäkään voi olla enää timmis freesis, hiki paistaa keesis presiis, jes jes alamäki meitsi rullaa, kunnes ylämäki pakko huutaa täältä tullaa, o ou mutka täynnä pajua, onks sulla tästä reitistä mitään hajua, meininki on kohta liian rajua vai onko se vaan yksikertaisesti rujoa, kun korvista pukkaa pujoa vailla uhoa ja kuritetaan ruhoa, laiskaa, ja mä kivun kanssa kättä päivää paiskaan, ei vaiskaan hyvältä tuntuu, vaikka ukko tummuu ja härskiintyy, antaa koneelle uutta runtuu, kuuluu kun keuhkot kumuu ja muut kotiin kääntyy ja mun suu vääristyneeseen hymyyn vääntyy, häh häh äijät nääntyy.
Ritavaarasta tajukankaalle.
Kivipohja rakka tappaa jalat, aikainen kalastaja nappaa kalat, meitsi tuntee tän mäen salat, salatuimmatkin, halutuimmatkin, kun muut pukkaa kurkkuun uutta roppia ja haluu uutta oppia, meikän suut on täynnä purkkaa ja poppia, foxtrottia, kato kato tuota hunsvottia, taas juoksentelee yksin metsässä, ei mitään rotia, kantais ees halkomottia, tuhlailee aikaansa tyhjässä, milloinka se suuntaa kotia, mut emmä välitä muitten puheista, semmä tiiän et ne ei oo mun murheita, uudenlaisia treenimetodeja karheita, etsitään ja löydetään aiheita nipottaa ja upottaa suohon, mut mä en lähe matkaan tuohon usko jo ja anna mun jatkaa tätä lenkkiä ja kuluta sä vaan sitä teeveetuolin penkkiä tai senkkiä tai ihan mitä vaan, mut juuri silloin uutta mutkaa matkaan puskee, alkaa kärpäsiä ympärillä pyörii, liekö syynä kasa karhun ruskee, tiukennan takin nyörii, ei tainnu olla tää reissi ihan suksee, eipä jäädä tänne enää hyörii, no se on sitten eri keissi jos tietää haluuksee, vai ei laittaa pökköö lisää pesään, mennään sitten sinne metsään matsaan ok.
Ritavaarasta tajukankaalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti