torstai 4. heinäkuuta 2013

Isän pyörä

Meilä on pyörä, son Tunturi. Aika vanha se on, enkä mie uskalla siittä kuvaa ottaa ku se pyörä on keksitty ja kasattu ennenko kamera.

Oon tässä ihmetelly tätä pyöräinnostusta. Rapamahaset läskit laittaa manoksilla vuoratun rikoon pääle ja lähtee rullaileen. Viien päivän mittasen ylimenokauen jälkeen ittekki rapamahana aattelin kokkeilla että mikä siinä viehättää. Vähä eppäilin sen kestoa ku se pyörä on tottunu kymmenen kiloa kevyempään kyytiläiseen meikämannen 65 killoon nähen. Mutta jalan pedaalille tarjoama paino tais sitte olla sen verta keveämpi että painot meni tasan.

Mie polin sitte kyläle, kuupperin verta meni aikaa suuntaansa seittämään kilometriin. Alan miehet sanos että 35km/h. Mie juoksiana sanosin että 1:43min/km. Paluumatkala myötänen avitti vähäsen nopeampaan aikaan.

Miksi mie sitte polin kyläle? Siksiko hyppäsin siittä autokyytilä Ratasjärvele. Sielä oli iltarastit. Näyhä oli tehny tapojensa mukkaan täyellisen kartan ja maastoki on perinteistä peräpohjolaa parila hakkuula höystettynä. Lähelä Ylitornion rajaa net on ottanu vaikutteita mettänhoitoon.

Pyöräilevät rapamahat olis polkenu perile asti. Mie taijan tällä kokemuksella jättää pyörittelyt aika lailla tähän.

1 kommentti:

  1. 60- luvulla oli lentävä mainoslause; "kevyesti polkee vaari,vaarilla on jaguaari" - päädyin silti tunturiin, sillä vaik on nousu tunturilla vaikeaa, ahman lailla huippu vallataan...
    i&ä

    VastaaPoista