Uulap

Sori että erehdyin kirjoittamaan tänne. Moni oli jo varmaan onnessaan poistanut tämän sivun suosikeistaan ja ajatellut, että olihan se aikakin poikain hävittää tunnukset. Kukaan ei siis ole kaivannut, joten tännehän voi kirjoittaa ihan mitä sontaa tahansa kun kukaan, ehkä poislukien KRP, ei kuitenkaan lue.

Mitä sitten on tapahtunut? Ei mitään.

Vaihtoehtoisia selitysmalleja:
a)näppäimistön näppäimet vaihtoivat paikkaa ja en osannut kirjoittaa ymmärrettäviä lauseita, esimerkkinä olkoon: rönö vkifo pm vkifo eli tämä blogi on blogi.
b)kaikki alkoi siitä, kun eräs proffa, jonka nimeä en muista kutsui mut labraansa ja esitteli mulle uutta keksintöään, eräänlaista kuvaannuslaitetta, jolla pystyy tsekkaileen rinnakkaistodellisuuksien vaihtoehtoisia historiakulkuja. Yhessä semmoisessa oli yks mun kaksoisolento ja se pärjäs aivan huikeesti kaikissa suunnistuskisoissa missä se oli, joten mä päätin käydä vähän vakoilemassa miten se on niin kova. Siinä varjostus ja muissa hämäräpuuhissa menikin sitten koko kesä. Vakoilun tuloksena oli, että sen mun kaksoisolennon harjoittelu oli parempaa, kisasuoritukset parempia ja tulokset parempia. Harjoittelussa oli enemmän laatua, kisasuorituksissa enemmän laatua ja tuloksissa enemmän laatua. Harjoittelussa tehtiin oikeita asioita, kisoissa tehtiin oikeita asioita ja palkintojen jaossa saatiin käteen oikeita asioita.
c)eksyin koko kesäksi.

So long, nyt hävitän tunnukset oikeasti.

Isän pyörä

Meilä on pyörä, son Tunturi. Aika vanha se on, enkä mie uskalla siittä kuvaa ottaa ku se pyörä on keksitty ja kasattu ennenko kamera.

Oon tässä ihmetelly tätä pyöräinnostusta. Rapamahaset läskit laittaa manoksilla vuoratun rikoon pääle ja lähtee rullaileen. Viien päivän mittasen ylimenokauen jälkeen ittekki rapamahana aattelin kokkeilla että mikä siinä viehättää. Vähä eppäilin sen kestoa ku se pyörä on tottunu kymmenen kiloa kevyempään kyytiläiseen meikämannen 65 killoon nähen. Mutta jalan pedaalille tarjoama paino tais sitte olla sen verta keveämpi että painot meni tasan.

Mie polin sitte kyläle, kuupperin verta meni aikaa suuntaansa seittämään kilometriin. Alan miehet sanos että 35km/h. Mie juoksiana sanosin että 1:43min/km. Paluumatkala myötänen avitti vähäsen nopeampaan aikaan.

Miksi mie sitte polin kyläle? Siksiko hyppäsin siittä autokyytilä Ratasjärvele. Sielä oli iltarastit. Näyhä oli tehny tapojensa mukkaan täyellisen kartan ja maastoki on perinteistä peräpohjolaa parila hakkuula höystettynä. Lähelä Ylitornion rajaa net on ottanu vaikutteita mettänhoitoon.

Pyöräilevät rapamahat olis polkenu perile asti. Mie taijan tällä kokemuksella jättää pyörittelyt aika lailla tähän.

Päivän Zeta

Joukkue on vireessä kuin Bergmanin kitara.

Kuumuudensietovinkkejä köyhille

-käy kylmässä suihkussa jos vesi kuuluu kuukausivuokraan
-ota pakkasesta kylmäkalleja unileluksi
-syö jälkiruoaksi jääpaloja
-käy ruokakaupassa ilman kauppalappua ja yritä muistella mitä kaapista puuttuu
-juo mistä tahansa, vaikka kuralätäköstä, kun hikoilu loppuu
-juokse tien varjoisaa puolta
-juokse aamulenkki

Hiki se tullee silti Howardillaki.

Uni #1

Jonkin rakennuksen aulassa M.A. Numminen nojailemassa narikan tiskiin. Miehellä päällä Ponnen retrotakki ilman painatuksia.

Elintasomaha

Enempää ei voi olla pihalla nykypäivän huippusuunnistuksesta kun on toppatakki jonka toppatakkiuran huippuhetket on vuosituhannen vaihteesta.

Autostereoissa soi Katri Helena

Yössä kiitää carina läpi Suomen

pitkän päivän ilta ja kaikkia väsyttää

amurintiikerinkarvapenkit nukuttaa

aivan liian makeasti

Hyppää kuski leimantarkistuksesta

suoraan ratin taakse

ja matka jatkuu

Mutta onneksi 

autostereoissa soi Katri Helena

ja ketään ei väsytä

Kun

autostereoissa soi Katri Helena

me jaksetaan mitä vaan

Vauhti kiihtyy, kotiin on päästävä

pitkä ja loputon matka edessä

kone huutaa armoa

mutta sitä ei nyt anneta

Kuski vaihdetaan Kokkolassa

ja takapenkki 

laulaa kuorossa

Koska
autostereoissa soi Katri Helena

ja ketään ei väsytä

Kun

autostereoissa soi Katri Helena

me jaksetaan mitä vaan

Ensi viikonloppuna uudestaan

Tottakai

autostereoissa soi Katri Helena

ja ketään ei väsytä

Kun

autostereoissa soi Katri Helena

me jaksetaan mitä vaan

(epämääräistä onnahtelevaa tapailua)