Paras

Suunnistajalle vapaus tarkottaa ettei mitään pummailuu kande alkaa harjottaa,
sillä vapaus meinaa että näkee millon koukkaa.
Nuorelle lupaukselle se meinas jotain muuta,
aina kisan jälkeen valmiin lähteen verkalle,
rangaistusvetoja ja tv-kovaa ex tempore.
Onhan valmentajallakin vapaus suunnitella
mut ilman sponssei tai viestimenestystä on kansallisen tason jyrä.
Vapaa niinku se mj-dinosaurus,
joka vanhoilla näytöillä kisoihin änkee
ja raastaa pitkälle, keskarille, bankettiin,
viestijoukkueeseen sekä ankkuriks parispirinttiin.

Onks se paras.
Sitäks se meinaa et on keulilla.

Vapaa, se meinas 70-luvulla et sai vetää märää ja tehoja,
mut pullamössömaailmassa se on sitä et senkun otat sitä lepoa.
Vapaus on eloo pesupaikan painees,
mis lenkille lähtö on suorittamista.
Iltapäivätorkut ja hierotus vapauttaa vapinast.
Valitsijat on erehtynyt luuleen sitä tikiks.
Vapautunut, niinku urheilija, joka on uppoutunut tavoitteiden sijasta elämäntapaan.
Ja jalat ja kasettihajoaa ennenkuin pääsee lähellekään jukoo.

Onks se paras.
Sitäks se meinaa et on keulilla.

Kesäl 68vapaus meinas lenkkei savannilla kera leijonien
Nolkytluvulle tultaessa sometusta
Imagonmuokkausta:
Naistenlehtiä ja tv:n kokkiohjelmia,
ei kannata välttää vaan hyödyntää
Näyttäis et paras voi olla vain yhdel tapaa.
Varsinainen menestys silti kiertää.
Jotkut välttämättömyydet vaan kuluu urheiluun.
Mutta silti aina pitäisi olla huipulla.

Onks se paras.
Sitäks se meinaa et on keulilla.

---

Why you keep on training? osa 2/3

Se on kuin keksisi tikusta asiaa. Tässä tapauksessa tikkua ei edes ole olemassa. Ei meillä Ponnessa ole mitään toimintasuunnitelmaa urheilijoiden moraalisesta ja ensimmäisessä osassa määritellystä poliittisesta kasvatuksesta. Tuskin näin on laita missään muuallakaan. Tuskin partiopojat ovat kolossaan fiilistelleet, että hankitaanpa liuta latvialaisia rokkareita ja vahvistetaan sitä parilla suomalaisella spurgulla niin saadaan suunnistusmaailman moraalinvartijat varpailleen. Ponnen Jukola-ykkösestä muuten puolet on absolutisteja. Jos olet standardisuunnistaja, olet matemaatikko. Nyt sitten äimistelet, miten seitsämästä miehestä saa otettua puolet. Noh, yksi meistä on absolutisti puolet vuodesta.

Tämä on siten vain yhden pohjoisen veljeskunnan yksilön omakohtaista tulkintaa, ei seuran virallista linjaa tai kenenkään muun yksilön ajattelua edustavaa pohdintaa.

 The Heartburns jauhaa vihaansa kaikkea kohtaan. Omistan jotain Bergmannin asenteesta kaikkea kohtaan.

Teen sitä mitä kerran jos toisenkin ennenkin. Kopioin näyttöä kuviksi, liitän niitä kuvankäsittelyohjelmaan, yhdistelen paloja espanjalaista vuoristoa, vuoristokylää, jokirotkoa, kiuruvetistä talousmetsää. Ulkopuolisen silmin päämäärätöntä hommaa. Minun elämää.

Jään ja loskan keskeltä löydän hiekkaisen hyppyrimäen rinteen. Sitä on hyvä laittaa, ylös alas. Paremminvoimaan kohti paikallista kuntokeskusta marssivat näkevät sankarin tai konnan - ihan vitun sama.

Näin toteaa nutipääkin ja marssii punttisalille hakemaan lisää skinivalkoista voimaa. Ulkoinen itsevarmuus ja henki on kuin Ponnen miehellä. Sisältämme emme toivottavasti ole yhtä hukassa. Rasismille toki jyrkkä ei vaikka etelän kaupunkilaisilla onkin kiva pyyhkiä hiekkauoppaa ja parkkipeltoa.

Kakkososan loppuun pari lainausta:

-Huhut kuolemastamme ovat epätosia tai ainakin vahvasti liioiteltuja. 
-Haluan tehdä historiaa, otan OD:n.

Jukolaennakko, maastokuvia ja karttapaloja

Jukolaennakko:
Jukola tulee. Sadekeli ei haittaa, lumesta sais jopa etua.

Maastokuvia:
Loading...

Karttapaloja:
Verkkosivu saattaa olla väliaikaisesti pois käytöstä tai muuttanut pysyvästi uuteen osoitteeseen.

10milajoukkueen esittely

Jo perinteinen milajoukkueen esittely voitaneen tässä vaiheessa julkaista kun aina arvaamattomat viimeistelytkin on tehty.

1. Juri Uusitalo - ylioppilas Pellosta
2. Markku Isokoski- metsäneuvoja Kiuruvedeltä
3. Perttu Hietala - lääketieteen opiskelija Oulusta
4. Sami-Petteri Juopperi - mittariopiskelija Sodankylästä
5. Lauri Oikarinen - ohjelmistotestaaja Jyväskylästä
6. Olli-Markus Taivainen - aliupseeri Pellosta
7. Samuel Vainiomäki - opettaja Sastamalasta
8. Janne Häkkinen - mittaaja Muuramesta
9. Sampo Hyppölä - lukiolainen Sotkamosta
10. Jere Pantsar - maanviljelijä Pellosta

Tarkempi analyysi joukkueesta tehtiin tällä kertaa ammattilaisvoimin. Sen teki laulu- ja soitinyhtye Kiljuset Pohjois-Savosta: "Liikaa kusipäitä (liian vähän luoteja)"

Kevätyönviestimehustelua!

Otsikko on pelkkä koukku millä kaapataan lukijoita. Manageri soitti ja kertoi blogin mainosten tuottaneen vuodessa vajaat 8 euroa laarin pohjalle. Sillä ei vielä kuitata kunnan pois vetämiä leiriavustuksia vaikka leikkimökit ei kalliita olekaan.

Sen vuoksi otin kierot keinot käyttöön. Tässä ei mehustella Kevätyötä. Silti mieltä aina lämmittää kun huomaa että joku jaksaa olla meillekin kateellinen.

yst.terv. Ponnen kasvatti

C is for culture.

Kun lehmille soittaa klasaria ne tuottaa paremmin maitoa, pandat diggaa Prince of Soulia kutumusana ja 23 vuotta kuurona ollut, mutta nyt kuuleva vihaa Justin Bieberiä ja rakastaa Explosions in the Skyta.

Kun suunnistajille sanoo klasari niin ne luulee et se on lempinimi jollekin Ruotsin pikkuviestille. En minä tietenkään väitä, että suunnistajat olisi jotenkin vähemmän kultturelleja kuin muutkaan urheilijat. Kuunnelkaa vaikka lätkäjoukkueiden kannatuslauluja; voi sitä myötähäpeän määrää!

Suunnistajien lukemat kirjat rajoittuvat Rastivuoteen, Suunnistustaitoon ja Jukolan Viestin Tarinaan. Niistäkin on katsottu vain kartat.

Teatterissa suunnistaja ei käy, oma laji on kuulemma riittää. Kesäteatteriinkin raahaudutaan vain kun pääroolissa olevan mökkinaapurin mieltä ei haluta pahoittaa.

Taidenäyttely on silkkaa ajanhukkaa ja sitä paitsi Pirkkalassa on iltarastit, jonne on päästävä.

Omakätinen kirjoittaminen tai piirustelu rajoittuu karttoihin, karttojen reunaan kirjoitettaviin kommentteihin ja harjoituspäiväkirjan täyttämiseen.

Joskus kuitenkin toivoisi, että kisoissa soitettaisiin muutakin kuin humppaa ja ihmisten kanssa voisi keskustella Paul Austerin uudesta.

Paitsi mikroreitinvalinnoissa suunnistaja häviää eläimelle myös kulttuurintuntemuksen saralla.

Muutosta voi aloitella vaikka ymmärtämällä tämän Eino Leinon viime vuosisadan alkupuolella duunaaman pätkän:

Kyltyyri

[Helsingin murteella]

“Kyltyyri! Kyltyyri! Kyltyyri!”
Tuo huuto on Suomessa syyri,
Mut mikä se on se kyltyyri?
Kas, siinäpä pulma on jyyri.

Se on yhdelle ooppera-kyyri,
taas toiselle Tukholma-tyyri,
Duncan, Forssellin figyyri
tai Parisin polityyri.

Tuhatkarvainen on kyltyyri -
se on Kiinassa Kiinaan myyri -
mut Suomessa Suomen kyltyyri
tuon kaiken on karrikatyyri.

Vastaus ei-kysymykseen

Hyvä Ponnen Uusi tul...

Pellon Ponsi harkitsee vahvasti perustavansa Kylänsaareen Goreen saaren tyyliin keskuksen, josta Ponnen suunnistajia voidaan tehokkasti laivata alavirtaan tai ylävirtaan Väylää pitkin kohti uusia ja innovatiivisia suunnistusseuroja, joilla ei pikkurahasta tai pätäkästä tai hynästä tai massista tai fyffestä tai fyrkasta tai hillosta tai paalusta tai nappulasta ole pulaa. Kylänsaaresta valmistellaan myös päivitettyä karttaa, jotta siirtoaan odottavat suunnistajat eivät pääse pitämään turhia lepopäiviä managerien vertaillessa toinen toistaan suurempien siirtosummien kyllästämiä sopimusluonnoksia ja etsiessä niistä porsaanreikiä kuten vaikkapa vaatimusta kasvattajaseuralle maksettavista huimista siirtokorvauksista tai pykälää, joka pakottaa osallistumaan amareihin ilman eri suostumusta.

Samalla mainittakoon, että amarit on muistini mukaan ensi vuonna Pellossa.

Ystävällisin terveisin 

Huutokauppaa valmisteleva meklari