Me matkasimme elämämme Norjaan. ”Me” olimme kymmenen paria varsin ulkoilutettuja jalkoja. Ulkoilutimme niitä entistä kovemmin, viiden vedon verran. Otimme hapot vastaan kuin leivän. Emme syöneet happojamme, vaan yritimme pärjäillä niillä. Kasvoille nousi irvistys, toisaalta, miksei olisi irvistetty? Turha olisi kynttilää vakan alla enää pitää!
Ei ole urheilijaa, joka äskeisestä ei olisi nauttinut. Minä nautin, minulla kulki. Löysin rastivälejä, jotka hallitsin täydellisesti, löytyi maastonosia, joissa jalkani eivät koskeneet maahan. Urheilijan elämä on yhtä lentoa!
Täällä Ilomantsin Paha-Oinasvaara,venäläisten desanttien toisessa maailmansodassa rakentama piilopaikka,piilokorsu.
VastaaPoistaKohottaudun viimeisillä voimanrippeilläni juri ja juuri kynsistäni roikkuen, taistellen korsun reunalle, kivusta verestävin, vetistävin silmin katselen tovin kohti lajaa vienan-karjalaista erämaata.
Käännän katseeni kohti pohjoisia kairoja. Lempeä vienoinen pohjoistuuli kuivattaa väsymyksen ja pettymyksen kyyneleet.
Lähden nöyrin mielin laahustamaan kohti urbaanimpia seutuja.
Näihin tunnelmakuviin!
t. EX TUULEN POIKA
Mutta vielä Pohjoinen palaa ja puhaltaa, Tex Willerkin sen tietää