Harvoin on jokin joukko janonnut kostoa yhtä paljon kuin Pohjoinen Tuuli sitä janoaa. 70 vuotta kuljettiin suurviestistä toiseen kunnes tänä keväänä Tukholman eteläpuolell seuratarinaan kirjautui synkkääkin synkempiä sivuja.
Kun Ponnen mies tänä suvena kyyristyy Jukolan yötestiin, janoaa se ykkösjoukkueen paikkaa kuin saharalainen sammakko vettä. Ykkösjoukkueen paikka on haluttu, sillä kostonjanoa ei tyydytetä takarivistä.
Itse vaihdoin Olarin lähiön opiskelijaboksini ranskalaiseen alppihuoneistoon. Miksikö? Siitä tuonnempana, takapihani kiimaiset hornankattilani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti