Kainuulaisen koivunlehden kiertokulkua

Jo on kerinny hiirenkorvasta kellastuneeksi lehti mennä siitä kun viimeksi on näin lystiä ollu kartta kourassa. Odottelemani kahden sijaan viis isänmaan palvelijaa hyppäsi mattavihreään volkkariin ja suunnattiin Vuorijärvelle, sinne eeppisen Kassunkurun takakankaalle.

Päivän epistolana oli suunnistusveot ja lyhyellä lähtövälillä, viiminen tietysti aiemmista poiketen ilman tasotuksia yhteislähöllä. Vauhtina ylivauhti, ratana vaativa ja karttana epämääräinen. Lähes ehtaa Pohjoistuulta siis.

Reittiviivastahan tuon näkee, että into oli piukassa kun kerranki oli kulun poikasta. Liekö antibiootit auttaneet vai onko muotitauti sittenki vaan muotitauti. Oli kuitenki niin mukavata etten olis uskonu työnteon ikinä olevan!