Yhteiskuntaamme voi luonnehtia termillä huomiotalous. Siinä ihmisen mitta on hänen näkyvyytensä erilaisissa medioissa kuten vaikkapa tällaisessa blogissa. Huomiotaloudessa ihminen tekee itseään tunnetuksi mahdollisimman monelle, toisin sanoen brändää itseään median kautta mahdollisimman laajoille massoille, tarkoituksenaan saada sitä kautta lisää tunnettavuutta, näkyvyyttä ja huomiota. Huomiotaloudessa ei nähdä tälle huomion määrälle ylärajaa. Ihminen tai tuote ei voi olla liian tunnettu, mahdollisuudet ovat rajattomat. Fifteen minutes in fame, kaikille viisitoista minuuttia julkisuutta, Andy Warhol julisti tulevaisuudesta. Nykyisin tuo viisitoista minuuttia ei riitä mihinkään. Huomiosta on kilpailemassa entistä suurempi, ja kasvava, massa ihmisiä, tuotteita, ilmiöitä ja asioita. Kilpailu huomiosta on kilpailua siitä miten itse kunkin elämä on onnistunut tai epäonnistunut, riippuen saadun huomion määrästä. Näin meille ainakin vakuutetaan huomiotalouden veturin median kautta. Tosin tilanne on siinä mielessä erikoinen, että median mainostaessa median kaikkivoipaisuutta voidaan miettiä onko tälle viestille todellisia vaihtoehtoja. Monopoli tai kartelli ei jätä valtavirtaan tilaa poikkeaville mielipiteille. Tietysti alakulttuureissa kukoistaa, kiitos paljon parjatun internetin, myös toisenlainen maailma. Tästä esimerkkinä niin kutsuttujen tavallisten suunnistajien kunnianhimoiset blogiviritykset, joissa usein itse tekijä jää pimentoon tai ainakin hyvin pienen piirin salaisuudeksi. Kuitenkin huomiotalouden eräs olennainen piirre on sen jatkuva laajentuminen, joka uhkaa syödä nämä pienet pois tieltä tai liittää ne osaksi omaa laajentumistaan. Varokaa vain!
Urheilija on näkyvä osa huomiotaloutta, huippu-urheilija yksi ääriesimerkki huomiotalouden tuotteesta. Sponsorit tarvitsevat palstatilaa lehdissä, teeveessä, netissä, radiossa, kaduilla, metsissä, turuilla ja toreilla, paidoissa, banderolleissa tai oikeastaan ihan missä vaan. Huomiota saa vain kaivamalla mitaleja repullisen arvokisoista tai töhöilemällä auton ratissa, ruotsin laivalla tai jossain muualla missä ihmiset omistavat kameran tai puhelimen, joka on kamera. Huomion kautta tulee lisää mahdollisuuksia, kuin supermariossa lisää elämiä. Mahdollisuudet poikivat lisää mahdollisuuksia ja jokainen chäänssi on uusi mahdollisuus. Huomiotaloudesta on siis hyötyäkin, saamme urheilla vaikka suuret rahat ja huomio kulkeutuvatkin eri tahoille urheilumaailman laajaa kenttää, tai pitäisikö mieluummin vetää kotiinpäin ja sanoa: laajaa metsää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti