Juha Lallukka on syytön

Ei, ei, ei,
Kyllä, kyllä, kyllä,
Ei, ei, ei.

Kuulin että he ehkä käytti jotain,
Tuntuu uskottavalta,
Mutta ei en usko sittenkään,
Koska mä tiedän sen,
He aina pelleilivät, ei he voineet tehdä sitä,
Se ei oo mun ongelma,
Ne on tosi välkkyjä, mut ne ei futaa,
Ne saa mun nenän vuotaan verta!

Niin vitun negatiivista,
Ne vain otti, ei antaneet,
Ei, ei, ei,
Huudan yöhön,
Juha Lallukka on syytön,
Syytön,
Lallukka on syytön,
Juha Lallukka on syytön.

Muut ei oo mitään, mä oon,
Mut kuulin että niillä oli juttuja,
Kuulin että niillä oli yhteyksiä,
Pistivät paskaks mitä muut bygas,
Mä ansaitsen kunnioitusta ja arvonantoo,
Miksei kukaan usko?
Tämä oikeushärdelli ei lopu koskaan.

Niin vitun negatiivista,
Ne vain otti, ei antaneet,
Ei, ei, ei,
Huudan yöhön,
Juha Lallukka on syytön,
Syytön,
Lallukka on syytön,
Juha Lallukka on syytön.

Joku pysäyttäkää heidät!

Niin vitun negatiivista,
Ne vain otti, ei antaneet,
Ei, ei, ei,
Huudan yöhön,
Juha Lallukka on syytön,
Syytön,
Lallukka on syytön,
Juha Lallukka on syytön.
Syytön,
Syytön,
Syytön,
Syytön,
Juha Lallukka on syytön!

(lauletaan tällä sävelellä)

Edguy Bertuks

Mitä saadaan kun yhdistetään Edgars Bertuksin verinen käsi ja #CutForBieber-meemi?

#cutforbieber #o #portugal #ruosteinen piikilanka-aita.

Mutta oikeasti tämä ei ole vain huumoria vaan asiantuntijoiden mukaan osa nettiin ladatuista viiltelykuvista vaikuttaa aidoilta. Myöskään yllä oleva kuva ei ole feikkiä vaan ihka aitoa suunnistusdamagea. Onneksi ei käynyt pahemmin. Olkoonkin tämän tekstin opetus vaikkapa sellainen, että suunnista mieluummin Portugalissa kuin viiltele itseäsi Justin Bieberin pössyttelykuvien takia.

Mitä tästä opimme?

"...Tulokset eivät kerro, kuka on kovin urheilija. Sen kertoo harjoittelu.

Harjoittelu tapahtuu kesällä juosten, talvella hiihtäen. Kouvolan Palomäen kuntopolun tilanne sen sitten tarkemmin kertoo, kumpaa tehdään..."

Usko on vahva vaikka se horjuu. Usko puhtaaseen urheiluun.

Tyyliniekka Terje

Nyt kun alkaa lumet loppumaan täältä Länsi-Kairastakin on (viimeinen) hyvä aika laittaa eetteriin tämä talven lumimyräkän tahi pakkasjakson aikana raapusteltu rimpsu, joka alkaa näin, että...

...Legendat-sarjan tämänkertaisessa osassa tutustumme maailmankaikkeuden parhaaseen
lumilautailijaan norjalaiseen maailmankansalaiseen Terje Haakonseniin. Terje valitsi
nuoruudessaan rahakkaan ammattilaisjalkapalloilijan uran sijaan puuterilumen ja
maailman korkeimpien backside airien maailman Graig Kellyn (R.I.P.) innostamana. Koko
lumilautailun kultaisen aikakauden 1990-luvun alusta 2000-luvun alkuun hän oli
ehdottomasti paras alallaan niin kisatulosten kuin yleisen arvostuksenkin puolesta. Vaikka
hän voitti muun muassa kolme kertaa putkeen halfpipen maailmanmestaruuden, niin
suurimman vaikutuksen hän teki smoothilla tyylillään, johon myöhemmät yrittäjät ovat
turhaan koittaneet yltää. Hänen mukaansa on nimetty myös Haakon flip, joka olikin
pitkään varmaakin varmempi tae kisojen voittoon johtaneissa runeissa.
Terje myös laski pipen ja streetin lisäksi freetä kuin vanha tekijä ja erityisesti
vanhemmalla iällä hän on yhä enemmän siirtynyt puuterin lumoavaan maailmaan.
Taitojaan hän esitteli useissa leffapätkissä, joista mainittakoon TB:t, Terjeä
syväluotaava Subjekt Haakonsen sekä Haakonsen Faktory.

Jälkipolvet muistavat Terjen myös aidon lumilautailun viimeisenä mohikaanina. Naganon vuoden 1998 olympialaisia Terje ilmoitti boikotoivansa ja syynä oli (tietysti)
old school-lautailijan viha kansainvälistä hiihtoliittoa kohtaan, jota leikkisästi
kutsuttiinkin lyhenteellä FIS(H). KOK päätti antaa olympiastatuksen hiihtoliiton
alaiselle lumilautatoiminnalle lumilautailijoiden oman liiton ISF:n sijaan. Tätä
nykyä ISF on jo kuopattu ja FIS rahankäärimismentaliteetteineen vallannut kaikkien
lumilautailijoiden jo varsin harmaat aivosolut. Suomalaisista oman hiljaisen
protestinsa esitti kisojen avajaisissa Sebu Kuhlberg laittamalla muusta joukkueesta
poiketen jalkaansa urheilutossut tummien nahkakenkien sijaan. Naganon voittajasta
sveitsiläisestä Gian Simmenistä tuli diehard lumilautapiireissä vähintään yhtä
vihattu henkilö kuin suunnistuspiireissä tsekkiläisestä Petr Losmanista Södiksen
vuoden 2005 10-mila voiton jälkeen. Ja molemmista syyttä suotta; he olivat vain
olosuhteiden, joille eivät mahtaneet mitään, orjia.

Kuitenkaan kultakautensa jälkeen Terje ei jäänyt makailemaan lakereilleen vaan
videokuvausten lisäksi järjesti kisoja ja osallistui niihin myös itse miten kuten
vanhan miehen paikat enää kestivät. Ainakin sen verran oli vielä potkua, että vuoden
2007 Arctic Challengessa Oslossa Terje teki maailmanennätyksen vetämällä tuttuakin
tutumman backside airin hurjaan 9,8 metrin korkeuteen. Ja mitä tyyliin tulee siinä
Terje edustaa aina ja vain aina parhautta. Pipo pois päästä. Nykyisellään tämä
Norjan ihmemies muun muassa yrittää vakuuttaa Jacques Roggea slopestylen hienoudesta
ja pitää suosittua twitter-mikroblogia, mitä laskuiltaan kerkiää.

Jos rullalautailija Arto Saari valittiin suurimpien suomalaisten äänestyksessä
muutama vuosi takaperin sijalle 26, niin Terje Haakonsenin pitäisi olla suurimpien
norjalaisten listalla, oikeutetusti vähintään samoilla sijoilla ellei jopa
korkeammallakin. Heti siinä Haakon VII:n peesissä.

Terje hallitsee.

Takatukka rules ok

"99:n muotoiset kalvosinnapit viimeistelevät asukokonaisuuden, jolla Wayne valittiin Vuoden tyylikkäimmin pukeutuvaksi mieheksi."

Legenda - Teemu Kattilakoski

Sunnuntaina oli Mikko Hannulalla radiouransa tilaisuus laittaa kaikki historiatietämyksensä peliin ja ladata Yleisradiossa kaikkien aikojen selostus. Silloin kun Teemu Kattilakoski kipusi Midtstubakkenia uransa viimeistä kertaa, ei olisi pitänyt todeta tylsästi "hänen olleen kansallista kärkeä Lahden skandaalin ajoista lähtien." Kattilakoski on Lahden jälkeisinä aikoina ollut paljon muutakin kuin kansallista kärkeä!

Nimittäin, kun Suomen hiihto oli uppoava laiva Bermudalla, äyskäröi Kattilakoski yksinäisenä työmiehenä pitäen purkin pinnalla. Vuonna 2003 Val di Fiemmen kisojen viimeisenä päivänä näkyi valoa pitkän ja pimeän suomalaisen hiihtotunnelin päässä, kun Kattilakoski rypisti itsensä kahdeksannelle sijalle viidelläkympillä todeten: "Olen hiihtäjänä vielä melkoinen raakile."

Raakile hakkasi lukuisiin maailmancupin viesteihin ankkuriosuuden pohja-ajat juuri silloin, kun kukaan ei antanut toivoa suomalaiselle mieshiihdolle. Virpi Kuitunen palasi dopingpannastaan koko kansan Virpiksi, mutta harvoin juhlimaan pääsevä vapaan spesialisti oli kansan silmissä yhtä höttöä kuin koko mieshiihtomme. Terästäkin lujemman miehen ladun avaajan rooli onkin yksi suomalaisen urheiluhistorian julkisesti aliarvostetuimmista urheilu-urista.

 Suomalaisella nanolla päällystetyllä koivulla on liikahdettu ja äyskäröity suomalainen mieshiihto nykyiseen kukoistukseensa - yhden miehen voimin.