59

Espanjassa aurinko paistaa aina. Portugalissakin usein. Tanskassa on puolipilvistä.

---

Ne on niitä hyviä muistoja, joten huomenna suihkuun. Rovaniemellä on usein lunta, ei aina.

"Me olemme niin kuuluisia että emme juhliamme itse järjestä
Me olemme niin köyhiä ette meillä ei varaa ole huonoon käytökseen
Me olemme niin sekaisin että laitamme toisillemme terveiset
Me olemme niin yksin että teemme töitä kun muut on vapaalla
Sitä toivoo että piuhojen päällä ihmiset eivät tänään tanssisi
Sitä toivoo että takahuoneessa se joku olisi joka oikeasti välittää
Sitä toivoo että ehjän savukken löytäisi askin nurkasta
Ellei meistä tule vanhoja pyhiä miehiä
tai hienoja naisia jotka ei syö ja pyörtyy
Saammeko siitä tietää
ja saammeko valita uudestaan
Kallein harrastuksemme on juoksevalla vedellä tiskaaminen
Tulee se hetki kun kontaktia etsimme muuhun maailmaan
Ei se voi onnistua, me tilaamme totisina kahvin
Iskuyritys päättyy melkein, pitäs viedä sut Ouluun syömään
Emme edes pulloon yllä, joku sen omaan reppuunsa kätkee
Kun ei luoda, näyttäydytään, ja luetaan lehdestä mitä sitten tapahtui
Yritys on hyväksyntä, Miss Suomen vierailu piipahdus
Joku päivä vielä kaikkien vaimojeni lapset yhdessä leikkii
Ja meistä tuli laihoja syviä miehiä
jotka voi höyhenellä vauvakin kaataa
Kun keikalta palaa palkkio mahassaan
Hyviä muistoja, huomenna suihkuun
Hyviä muistoja, huomenna suihkuun"

Liimatta on lyyrikko parhaasta päästä. Ylläoleva juontuu soveltuvin osin myös suunnistajan elämään.

Oulussa on tasaista melkein joka paikassa. Suota ja kangasta.

---

Ruotsissa myrsky tyyntyy ja tuuli kääntyy myötäiseen. Norjassakin saattaa tulla taivaalta jotain.

---

On parempi, että suomalaiset menestyy jotenkin jossakin ja kansa likkuu, kuin että useampi menestyy jossain jotenkin ja kukaan muu ei liiku yhtään. No one moves, no one gets hurt ja silleen.

---

Parasta mitä suunnistajalle voi tapahtua on, että se pääsee irti.

We're shopping, S-H-O-P-P-I-N-G. Dostojevskin ajatus siitä, että kaikki palautuu kansaan on naiivi.

Ajatus siitä, että suunnistaja ei pääse suunnistamaan on absurdi. Naiivia olisi ajatella sitä itsestäänselvyytenä, annettuna.

---

Myös Suomessa paistaa aina aurinko, plaa plaa plaa.

---

Juuri kun luulit, että se loppuu ilmoitan, että maisema muuttuu silmissä, jos niin haluat. Viiskytluku oli hienoa aikaa...

---

Epilogi alkaa jotenkuten. Löysin portin ja menin siitä läpi. Mitä näinkään; kaiken mikä määrittää olemassaoloamme. Valitettavasti juuri siinä kohdin kello soi ja herätti minut ja enää en muista mikä oli elämän tarkoitus tai päämäärä. Pitänee painua unten maille ja toivoa, että todennäköisyys sille että näkee kaksi kertaa peräkkäin samaa unta ole kovin pieni. Epilogi olisi hienoa lopettaa sanomalla, hyvää yötä ihmiset.