Männyntuoksuvalmuska kun tulisi sattumalta vastaan tuola metsässä samoillessa niin net olis kesätyöt sitte siinä. Japanissa haahkan untuva ja sienet ovat paikallisia oravannahkoja ja roskaeuroja.
Tänään kävin muutaman siivun jolkottelemassa, Kittisvaarassa aamulla ja Kylävaarassa illalla; klassikkopäivä siis. Välissä kerkisin käydä kartoittamassa pikku näytepalan tulevien iltarastien maastosta. Mukavasti vihreää väriä saatiin kartalle. Jo etukäteen pitää siis varoittaa näin blogin välityksellä mahdollisesti uhkaavasta tapahtumasta nimeltään Karusprintti 2. (Ainoa, mutta on tietysti se, että kartta ei valmistu ajoissa/koskaan...) Jos termi Karusprintti ei ole tuttu saattaa se johtua siitä, että viimeksi paikalle uskaltautui vain pellolaisen suunnistuksen kerma. Toinen amnesiaa ruokkiva ilmiö saattaa olla ajan kuluminen (hieno termi muuten...) eli se, että Karusprintti (1) järjestettiin jo vuonna 2005, jolloin elettiin vielä aikaa, jolloin talvella oli lunta ja kesällä lämmintä ja muutenkin kaikki meni niiiiin hyvin, että huh huh. Tänä vuonna maasto saattaa olla vielä petollisempi kuin viime kerralla, tosin yhtä suurta todennäköisyyttä kartan ulkopuolelle joutumisesta tuskin on, vaikka mistä sitä tietää. Itsekin, toisen ratamestarin ja kartantekijän ominaisuudessa, onnistuin silloin testijuoksussa juoksemaan kolmoselle apinalaatikon kautta. Joka tapauksessa huomenna pitäisi käydä väkräämässä hieroglyfit aaneloselle ja toivoa, että kukaan tulevaisuuden arkeologi ei käytä elämänsä parhaita vuosia sen tutkimiseen ja merkityssisällön selvittämiseen vuonna 2222.
Teitä on varoitettu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti