Huomioita siitä kuka kukin on ja miten

Hieman hämilläni kuuntelin: onhan täällä oikeitakin hiihtäjiä. Aurinkolasit tekevät miehen ja muuta roskaa. Habitus kasvaa korvistasi!

Olisi hienoa olla uimari. Vaikka kyllä näissä nykysuomen talvissa tuntee hiihtoniilokin itsensä varsinaiseksi vesipedoksi. Toisaalta mieluummin sitä katselee lähes vaihtelevaa maisemaa, vaikkakin sitten vain kilometrin ensilumenladulla, kuin samoja kaakeleita päivästä kolmanteen. Tarvittaessa tylsyyden tappamiseksi voi vaikka sujauttaa lintulaudan rintaan ja lukea esimerkiksi päivän lehdet. Tietysti uimarina voisi saunoa joka reenin jälkeen, mutta miksei samaa voisi harrastaa joka hiihtolenkin jälkeenkin. Uinti on ainakin arvostetumpaa, voisi suuri yleisö epämääräisesti määkiä, mutta onko silläkään mitään väliä, lopulta. Arvostus on aina tikku arvioijan silmässä ja siihen vaivaan eivät tavalliset silmätipat tepsi. Onkin ehkä lopulta ihan hienoa olla vain rehellisesti sitä mikä on ja miten.

Mutta miksi laittaa asiat järjestykseen määrän, laadun, hajun, näon, korostuksen, kuulopuheen, kolmikannan tai olemisen muodon suhteen? Vastaus löytynee ymmärryksen kategorioista, joita ilman maailma olisi ihmiselle käsittämätön. Ihminen on niin kaiken kuin arvostuksenkin mitta. Kysymys siitä ovatko nämä arvot ja tavat samoja kaikille vai eivät, universaalisti vai relativistisesti muotoutuneita tai olemassa olevia onkin sitten mutkikkaampi juttu, mutta mitä empiiriseen havaintoaineistoon ympäristössäni tulee, niin se tukee vahvasti mielipiteiden kirjon moninaisuutta suhteessa niiden yksioikoisuuteen. Olemme ympäristömme tuotteita suhteessa ajatteluumme ja sen rakenteisiin. Tietysti luonnontieteilijät voivat olla toista mieltä. Ihminen sosiaalistetaan ja sosiaalistuu ympäristönsä kanssa vuorovaikutuksessa, joka ei kuitenkaan peribehavioristiseen tapaan tarkoita automaattista reaktiota suuntaan tai toiseen, vaan lopputulema on avoin. Kuitenkin todennäköisyys tiettyyn ratkaisuun on suurempi kuin muiden, tietysti myös lähtökohdiltaan tasaveroisten ja mahdollisuuden tasolla yhtä todennäköisten asioiden kanssa. Ihminen valitsee lopulta itselleen tuttua ja turvallista tulevaisuutta. Toisille vain tuo sama tarkoittaa eri asiaa kuin toisille.

Miten tämä kaikki sitten liittyy urheiluun, saattaa joku vääräkorva kysyä. Tietysti siten, että on monia teitä, joiden paremmuutta ei voi objektiivisesti tulkita. Tämä olisi hyvä muistaa yleistykseen ja tasapäistämiseen pyrkivässä yhteiskunnassamme, joka pyrkii tappamaan luovuuden tai ainakin kontrolloimaan sitä. Ja urheilija jos kuka on taiteilija; ehkä enemmän taiteilija kuin taiteilija itse. Ja muistakaa, että se kirjoitetaan siten, että j-kirjain on siellä välissä. Muuten punakynälle on taas käyttöä.

teksti on kirjoitettu kauan sitten, talvella.