tiistai 14. kesäkuuta 2011

7

Rooma rakennettiin seitsemälle kukkulalle. Salaisuus on seitsemän sinetin takana. Italiassa ja suomalaisessa suviyössä salaisuuksia riittää vaikka joulupukille jouluna jakaa.

---

Uurastivat miehet päivät metsässä ja palasivat takaisin vasta kun hämärä laskeutui maiden ylle. Oli siellä Simeoni, Juhani ja Lauri jo makoisassa unessa, kun sisään ryntäsi itse Aleksis Kivi. Oli iäksi Impivaaran rauha rikkoutunut.

Alexis Stenvall mullisti suunnistuksen kuin hapot hippien hipat 60-luvun Kaliforniassa.  Kiven proosatuotannon ainoa edustaja sai antaa innoituksen vuosikymmeniä myöhemmin Jukolan viestille. Tarkemmin ottaen aikaa kului 79 vuotta siitä kun Seitsemän veljestä ilmestyi Suomen Kirjallisuuden Seuran julkaisussa 1870 (romaaniversio kolme vuotta myöhemmin 1873) siihen, että ensimmäisen Jukolan startti "no menkää jo" - starttipaukkuineen tapahtui 1949. 

"Hävitystä uhkaava vainoominen" meinasi tehdä lopun Kiven pääteoksesta. Omana aikanaan kirjailijaa arvostettiin kuin urheilijaa. Muutamaa toisinajattelijaa lukuun ottamatta muut pitivät Kiveä yleisagriaarina, imbesillinä ja debiilinä. Nykyisin Kiveä taas luonnehditaan kirjallisuutemme suunnannäyttäjänä ja suomalaisen realismin Miguel de Cervantesina. 

Don Quijotessa ja Jukolan veljessarjan tarinassa onkin mielenkiintoinen yhteinen tematiikka. Molemmissa erityiset yksilöt nousevat ajan yleistä normistoa vastaan, niin tuulimyllyjä kuin lukkariakin. Kummassakin teoksessa loppu selvittää asiat paradigman voitoksi. Kirjat ja päähenkilön katumus valtaavat kliimaksin. Normaalitieteen voitto.

Seitsemän veljestä on kansan itsereflektiota parhaimmillaan. Vänrikki Stoolin tarinoiden jälkeen palattiin maan pinnalle, perusasioihin.

Aleksis Kivi, tuo surullisen hahmon ritari kuoli juuri veteraanisarjoihin päästyään 38-vuotiaana alkoholismin, masennuksen ja muiden lieveilmiöiden säestämänä. "Minä elän", hän julisti legendan mukaan viimeisinä sanoinaan. Siinä on paljon samaa voimaa kuin Sokrateen viimeiseksi väitetyssä filosofisestikin mielenkiintoisissa viimeisissä sanoissa: ”Kriton, olemme Asklepiokselle velkaa kukon. Uhratkaa se hänelle, älkää unohtako!” Kumpikaan ei suostunut luovuttamaan.

---

Yön ritari viilettää viitta hulmuten letkan kärjessä. Teräsmies seuraa katseellaan. Peto raivaa tietä ykkösjoukkueen tykille, joka on joutunut lähtemään edellisen vuoden hylsyn johdosta takarivistä aloitukseen. Ihmetyttö aavistaa telepaattisilla kyvyillään oikeat letkat. Dazzler viihtyy pitkällä ja pimeällä yöllä. Hurjapää tietää etukäteen kuka tulee vaihtoon ensimmäisenä. Painajainen katoaa letkasta varjoihin, kun sitä vähiten odotat. Ihmeneloset rekrytoivat kolmea juoksijaa lisää joukkueeseensa. Vartijat yrittävät paluuta, mutta riittäkö vauhti enää nuorempien mukana? Entä miten käy Hämähäkkimiehen; sotkeutuuko Peter Parker omiin seitteihinsä?

Ja lopulta Kippari-Kalle syö geelin sijaan pinaattia ja kukaan muu ei ehdi edes samalle loppusuoralle.

---

Penkkiurheilijan päivässä sataa, muttei ukkosta. Ulos ei viitsi mennä, joten täytyy liimautua ruudun ääreen. Critérium du Dauphiné, Sveitsin ympäriajo ja alamäkiajon maailmancup - kyllä kelpaa. Brittifutis, snooker, short track ja speedway puhumattakaan tractor pullingista. Jännittää tuleeko full pull. Ja joskus joku juoksee metsässä kuraisena ja kalpeana kynttilä kädessä ja koittaa olla polttamatta kädessään olevaa valkoista paperilappua. On sekin ihan mielenkiintoista, tavallaan.

Vuosi meni. En ole tehnyt mitään. En ole ehtinyt, kerinnyt tai joutanut. Kiire kauhea kokoa ajan. Sen ajan kun ei ollut kiire tehdä jotain oli kiire tehdä ei mitään. Kisat, niihin piti lähteä, mutta maasto, kartta, järjestäjä, radat, pesu ja paikoitus on tunnetusti siellä aina niin syvältä, että peruskallion päällä ne kisat kaiken järjen mukaan pitäisi järjestää. Paitsi, että siellä ei tunnetusti ole kuin mutaista vanhaa merenpohjaa, jota sivumennen sanoen on muuten melkein koko tämä maa ja suuri osa naapurimaistakin ollut: ja vesi väistyi. Ei jaksa, pysty, kykene, halua. Ainoa millä tässä jaksaisi vaivautua olisi taattu menestys.

Onneksi selityksiä ei tarvita. Lommoposket näyttävät milanolaisen auton etupuskurilta. Huonoja reenejä ei ole ollut. Niitä ei näe edes atomivoimamikroskoopilla.

Ja sitten tähän väliin kevennyksenä ketjupolttajan kalenterimerkintä poliisin arkistoista:
"12kpl Vuelta, 11 Giro, 9 Porvoon ajot, 7 Tour..." Laskeva trendi siis.

Jääkausi tuli ja Veiksel valtasi Euroopan. Phil Mickelson lämmitti ja maat suli. Muuten hisutettais vain.

---

Luin kirjan, jossa rakennettiin puolustusta Ravijoella ennen jatkosotaa. Jos kaaduit harjoituskartalla Puntissa vallihautaan, niin ne on niitä peruja.

---

...-. Se on v kuin veljekset, jotka pääsee irti...kohta. Villit mokkasiinit jalkaan ja metsästämään biisoneja!

2 kommenttia:

  1. Huomaa että kirjoittaja on jotain lukenut...Melkein vois huolestua ettei ehdi muuta tekemään!!!

    VastaaPoista
  2. Tunnen tyypin aika hyvin. Ei se muuta ehikään kun lukea ja silloin tällöin vähän lenkkeillä eli kolmesti päivässä 1-2 tuntia.

    VastaaPoista