Mitä kuvataide voi meille urheilijoille opettaa?

Dada on palannut. Mikään ei ole mitään ja kaikki on kaikkea. Sattumanvaraisuudelle on tilaa ja aikaa. Pointillistit maalaavat vain pisteitä, mutta näemme muuta. Niin meitä televisiossakin huijataan. Kubisti kuvaa saman asian monista eri perspektiiveistä. Oppisimmeko mekin huomaamaan ne? Impressionistille mielikuva on kaikki. Mekin olemme unohtaneet tunteet. Realisti kuvaa olevan mahdollisimman näköisekseen. Suomalainen jalkapallo tarvitsisi myös realismia. Naturalisti korostaa maailman surkeutta ja mädännäisyyttä. Sen tyylipuhtaita edustajia ovat Nousukunto ja Pesupaikka sekä Suomi24. ITE-taide perustuu kekseliäisyyteen. Ilman sitä urheilija on vain kone; joka ei ajattele. Naivisti näkee maailman lapsen silmin. Kapea katsanto rajaa meidänkin ajatteluamme. Surrealismi on kuin unta. Sitä urheilijakin tarvitsee. Minimalismi keskittyy olennaiseen. Ei vaatine selitystä. Pop-taide kuvaa ympäröivää yhteiskuntaa ja sen muutoksia. Arvojen ja asenteiden muutos heijastuu myös urheilukentälle, tyhjiössä ei elä mikään paitsi tyhjyys.