Pihamaat takapihaksi

SM-sprintti oli ja meni. Pihamaat puhuttaa, ja ojat ja jyrkänteet.

Jyrkänteethän ovat puhuttaneet jo vuodesta 2001, kun Peltola hyppäsi nelimetrisen alas Tampereen Teiskossa. Pudotti samalla vuosisatoja tai miljardeja kasvaneet sammalmatot rastipukin päälle. TV kuvasi jo tuolloin.

Se vanhoista, vaikka siihenkin tämä on pätenyt. Nimittäin nyt puhutaan henkisestä valmentautumisesta. Takapihoista ja kiimaisista brasilialaisista hornankattiloista.

Kun huippusuunnistaja valmistautui tähän kauteen, hän valmistautui Rhône-Alpesin hornankattilaan, Ravijoen kansanjuhlaan ja Piikkiön keskustan hulinaan. Missä hän työnsä teki, oli yhdentekevää. Kiersi sitten Ritiksen Kymppiä, Ullevia, Bangea tai tahkoa, tangenttina, unelmana ja tavoitteena oli juosta ja suunnistaa hornankattilassa, kansanjuhlassa ja hulinassa kuin omalla takapihalla.

Kausihan ei toki ole ohitse kuin kapeimman sektorin harrastajilla. Välihuomautuksena mainittakoon, että kovin on köyhä kotipiha, jos kausi alkaa Piikkiön majalta ja päättyy Korvenmäellä 30 metriä purupolun kulmasta.

Kun seura mielii Ravijoella juosta ja suunnistaa paremmin kuin muut, vieläpä seitsemän miehen voimin, tulee seuramajalta tai keskustelufoorumeilta löytyä avaimet Palen poskien sisään, Kivusmäen koloihin ja Vetelänsuon silmäkkeisiin. Tuleva juoksu on juostava satoja kertoja takapihalla, päissä ja vesiselvillä mailla, jotta televisiokamerat, tuhannet katsojat mylvivistä sonnilaumoista puhumattakaan, eivät pysäyttäisi voittokulkua.

Jotta Savoie, Rhône-Alpes, olisi takapihaa, on tehtävä töitä tuplasti Ravijokeen nähden. Vaikka siellä roihuaa yksinäinen palo, on takapiha kevään korvilla ollut 14 kertaa kauempana kuin Ravijoki. Siksi välimatkaa on pienennettävä vähin erin. Alkuun ei sovi miettiä hornankattilaa tai edes sport-identtiä. On vain mies, kartta ja maasto. Kun huomaa kombinaation toimimattomuuden, lisätään listaan kompassi. Pelimerkit on kasassa, jotta Savoie olisi syksyllä MEÄNMAA.

Suunto-Games, NORT, Jukola et Kainuu. Ja tarina jatkuu.