Tuulisessa Länsi-Kairassa olen taittanut kilometrejä viime viikkoina vailla minkäänlaista mielenkiintoa. Sitä on vain menty ja tehty. Taakse jäänyt kaamos oli tänä vuonna erityisen musta ja voimaton keho kieli myös mustasta tulevaisuudesta.
Kaikki muuttuu kuitenkin hyvin äkkiä. Eilen suksien lipsuessa välillä Kittisvaara-Ritavalkea alkoi pääkoppani tykittää joskus aimminkin esille ottamaani ns. henkilökohtaista Ponsitunnaria. Linkitän sen tuon ladulla koetun hetken kunniaksi tänne ja ilmoitan kaikille, että karhu on herännyt talviunilta.
- Täytyy sanoa, että tämä orkesteri peilaa aika hyvin muutamien ponsilaisten harjoittelua. Kalenteri tukossa samaa paskaa vuodesta toiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti