Minotaurus, tuo outo ystävämme. ”Aina nälkä”, sanovat. Herkuleksen kädenpuristus ja terve moi. Se siitä proosasta, yy kaa koo, nyt.
Räknään yhteen tunnit ja minuutit ja sekunnitkin vielä siihen päälle. Käppyrät ja analyyssit siihen vielä oikein rosenteilla höystettynä. Ja vertailuluvut viime kaudesta ja kaikilta muiltakin kausilta siitä lähtien kun aloin reenailla ammattivalmentajan mulle räätälöimällä yksilöllisellä ohjelmalla siinä viidentoista ikävuoden huitteissa. Ja tavoitteena oli alusta lähtien pärjätä sitten aikuisissa, junnumitalistit on kunnossa liian aikaisin ja polttavat proppunsa loppuun ennen oikeita skaboja. Ne luuserit on epäonnistuneet urheilijoina ja ihmisinä. Niitä surkeampia ovat vain ihmiset, jotka eivät ole koskaan pärjänneet missään oikeassa urheilussa. No aikani räknättyäni ja ynnäiltyäni huomaan ilokseni, että viime vuoteen nähden viivan alla lukee hyvää 12 tuntia, 32 minuuttia ja 15 sekuntia. Hitto ko mie olen niiiiin kunnossa.
Urheilu, niin kuin kaikki muukin elämä, on lopulta matematiikkaa, vai uskaltaako kukaan teistä hipeistä vastaan väittää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti